Valssia metsän keskellä ulkoilmassa
Tänä lauantaina tanssataan syrjäisessä kolkassa Pudasjärven Sotkajärvellä. Tanssiparketin virkaa tekee tasainen hiekkakangas humisevien honkien keskellä.
Pimpinkangas-rieha juontaa juurensa yli 80 vuoden taakse.
Antti Ervasti
Tapahtuma on erikoinen: Metsikön keskellä on pieni hiekkapohjainen aukio, jossa väki tanssii. Aukion laidalla soittaa orkesteri, jonka kokoonpanosta ei ole täyttä varmuutta ennen kuin h-hetkellä. Harva tietää, missä paikka on. Silti tansseihin osaa tulla parhaimmillaan puolisentoistasataa ihmistä.
– Sen verran on joinakin vuosina ollut. Viime vuosi meni harvinaisen huonosti, kun yleisöä oli vain 75 henkeä, sanoo Eija Orreveteläinen, jonka nykyinen mökki ja isän lapsuudenkoti sijaitsee muutaman sadan metrin päässä Pimpinkankaasta.
Orreveteläistä voisi kutsua nykyaikaisella tittelillä tapahtumatuottaja, mutta se ei sopisi Pimpinkangas-riehan luonteeseen. Paikassa tanssittiin 1930–40-luvuilla ennen vuonna 1999 aloitettua uutta tulemista.
– Aivan ensimmäiset tanssit pidettiin vuonna 1932 tai -33. Niihin aikoihin Pudasjärvellä oli vain kaksi virallista tanssipaikkaa, ja ympäri kyliä järjestettiin salatansseja.
Uudelleen paikka löytyi sattumalta, kun Orreveteläisen veli Timo Orre raivasi alueella metsää ja löysi ihmeellisen näköisen puuttoman, kasvittoman aukion. Heidän isänsä Heikki Orre selitti ilmiötä: paikka on niin syntinen, että siinä ei ole mikään kasvanut.
– Oli sillä isällä ollut jo jonkin aikaa mielessä, että elvytettäisiin vanhan ajan Pimpinkankaan salatanssit, Eija Orreveteläinen sanoo.
Orreveteläinen vetää tanssien järjestämistä isänsä perintönä. Hän sanoo, että ensimmäisinä vuosina järjestelytyöt hieman stressasivat. Sittemmin homma on sujunut kuin tanssi, koska kyläläisten talkooporukka on hitsautunut yhteen.
– Kaikki tietävät oman roolinsa: Pesiön Asta vastaa kahvinkeitosta ja muusta tarjoilusta, Laakkosen Alpo hoitaa musiikin, Pekka Kinnunen äänentoiston, Kinnusen Pentti järjestää paikat kuntoon ja minä olen sellainen yleismies jantunen. Tietysti talkoolaisia on muitakin, jotka vähän vaihtelevat vuosittain, hän kertoo.
Varmoja muusikoita tänä vuonna ovat solisti Laakkosen lisäksi haitaristit Olavi Kyrö, Timo Pesiö ja Toivo Partanen, basisti Timo Kukkonen sekä rumpali-saksofonisti Reijo Kossi. Joka vuosi paikalle tulee pyytämättä ja yllätyksenä soittoniekkoja, jotka toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi.
Laakkonen on lisäksi säveltänyt ja sanoittanut kappaleen Pimpinkangas-valssi, jonka tekstin hän on laatinut haastattelemalla vanhoina aikoina siellä tanssinutta väkeä.
Nimi Pimpinkangas tulee todennäköisesti sota-ajalta. Kun miehet taistelivat rintamalla, tansseissa kävijät olivat suurimmaksi osaksi naisia. Paikallinen vääräleuka Piri-Hermanni totesi, että tämähän on yksi pimpinkangas. Aiempi nimi Tapionkenttä jäi pian pois.
Laakkosesta nimi ei ole yhtään tuhma – päinvastoin, erittäin kaunis. Kinnunen muistuttaa, että pelkästään Pudasjärveltä löytyy paljon tosissaan rumiakin paikannimiä.
Katso video. kaleva.fi
Fakta
Tänä kesänä tanssitaan lauantaina 16.7. kello 18–23.
Paikka sijaitsee Pudasjärvellä Sotkajärven kylässä Helkalantien varressa.
Koko perheen riehassa ei tarjoilla alkoholia eikä peritä pääsymaksua.
Salatansseja pidettiin 30–40-luvuilla. Heikki Orre elvytti perinteen 1999.
Vuodesta 2006 tanssien järjestämisestä on vastannut Orren tytär Eija Orreveteläinen.
Tanssilattia on tasaiseksi kulunut hiekkakenttä, joka on säilynyt ennallaan, vaikka sotien jälkeen tanssitoiminta lopahti vuosikymmeniksi.
Toivo Partanen (vas.), Olavi Kyrö ja Alpo Laakkonen testaavat Pimpinkankaan akustiikkaa. Taustalla tanssivat Eija Orreveteläinen ja Pekka Kinnunen. Reilut kymmenen vuotta sitten Pimpinkankaan riehassa juhlittiin näin tunnelmallisesti Tarja Orren ottamassa kuvassa. Tuolloin tanssimusiikki soi täysin akustisesti. Nykyään käytetään äänentoistolaitteita.
Artikkelin lähde Kaleva 16.7.2016.