Turppaat talkoilla mökin seiniin

Kotiseutumuseon turpasmökki kunnostettiin Kempele-Seuran aloitteesta.

Niina Hentilä

Kempele

Kempeleen kotiseutumuseon pihalla hyörii joukko eläkeiän saavuttaneita miehiä.

– Se tekee vähän nöyräksi, kun tänne tulee, yksi miehistä sanoo astuessaan pihalle rakennetun turpasmökin sisälle. Matalan oviaukon vuoksi on kumarruttava hieman, ettei kolauta päätään.

Kotiseutumuseon pihaan rakennettiin vuonna 1981 turpasmökki entisajan tyyliin.

2000-luvun alussa arkkitehtiopiskelijat kunnostivat mökkiä, mutta tulos ei ollut aivan toivotunlainen. Uudet korjaustalkoot käynnistettiin Kempele-Seuran aloitteesta viime syksynä.

– Siitä ei tullut oikein hyvä. Heillä ei ollut kokemusta, Timo Still, nykyisten korjaustalkoiden vetäjä sanoo 2000-luvun alun kunnostustöistä.

Seinät olivat lähteneet sortumaan, katto alkanut vuotaa ja monet sisäkalusteetkin olivat menneet pilalle, kun miehet viime syksynä ryhtyivät kunnostustöihin.

Talkooporukaksi valikoitui sekalainen ryhmä eri yhdistysten ja seurojen jäseniä. Jokainen talkoolaisista oli myös 80-luvulla mukana rakentamassa alkuperäistä mökkiä.

– Meillä on äärettömän hyvä porukka monen eri alan ammattilaisia. Meillä on tusinan verran miehiä, mutta ei tusinamiehiä. Miehet ovat olleet niin sitoutuneita, että jotkut eivät ole saaneet nukutuksi talkoita edeltävänä yönä, Still sanoo.

Nyt talkootyöt ovat loppusuoralla. Luvassa on enää seinien tapetoimista sanomalehdillä ja mökin kalustamista. Rakennuksesta uusittiin käytännössä melkein kaikki muu paitsi tuvan nurkassa oleva tulisija.

Edellinen seinämateriaalina käytetty maa-aines ei ollut tarpeeksi juurevaa ja sen vuoksi seinät eivät kestäneet.

Nyt miehet löysivät Ketolanperältä kunnollista, juurevaa maata, jossa ei ollut liiaksi hiekkaa, ja latoivat sitä päällekkäin. Seinää jäykistettiin myös rimoilla ja laudoilla.

Pärekattoon etsittiin materiaalia hartaasti. Pieni osa päreistä saatiin Kangasniemeltä ja lopulta Nivalasta löytyi pärehöylä ja henkilö, joka teki talkooporukalle loputkin päreet.

– Huippusuoritus vaatii aina onnistumisia, Still myhäilee.

Talkooväki antaa lisäksi vuolaat kiitokset kotiseutumuseon väelle.

– Meidät on pidetty kahvissa. Olemme saaneet lisää talkooväkeä niin, että olemme ottaneet kahvipöydästä kuvan ja esitelleet sitä, Matti Niskanen sanoo.

Mökkiä on kokoonnuttu kunnostamaan noin 30 eri talkookerralla.

Turpasmökin kunnostustyöt ovat herättäneet paikallisissakin kiinnostusta. Vanhemmat ihmiset ovat käyneet tervehtimässä talkoolaisia, antamassa ohjeita ja kannustamassa.

Kempeleessä elää yhä ihmisiä, jotka ovat asuneet turpasmökissä.

Talkoolaisista Timo Paakki muistaa vierailleensa nuorempana parissakin turpasrakennuksessa.

– Seinillä oli Nyyrikkiä ja Kalevaa. Lapset kilpailivat siitä, missä kohdin seinää luki jokin tietty teksti, hän muistelee.

Miehet ovat silminnähden tyytyväisiä siihen, mitä on saatu aikaan.

– Kisällintyö on nyt tehty. Varmaan kohta alkaa tulla kyselyjä, Still naurahtaa.

Lisää verkossa
Katso kuvagalleria. kaleva.fi

Fakta

Turppaista taloja

Turpasmökit yleistyivät 1800-luvun alussa.

Turpasmökkien seinämate-
riaali hakattiin niityiltä vilmastilla eli ojakirveellä.

Turpasmökit eristivät hyvin lämpöä talvella.

Turpasmökkejä käytettiin asuinrakennuksina, saunoina ja eläinsuojina.

Kempeleen Honkasen alueella oli turpasmökkejä 1950-luvulle asti.

Pentti Näpänkangas esittelee turpasmökin seinää. Turppaat on ladottu tiiviisti ja väliin on laitettu rimoja vahvistamaan seinää. Kun turppaat painuvat ja kuivuvat, pinnasta tulee kova. Seiniltä puuttuvat vielä sanomalehdet, mutta miehet ovat tyytyväisiä
siihen, mitä ovat saaneet aikaan. Kuvassa Pentti Näpänkangas (vas.),
Matti Niskanen, Timo Still, Lauri Pelkonen ja Timo Paakki.


Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 1.7.2016.