Tunnelma kuin kivikaudelta
Halosen uuni on Kuusamon geologinen kummajainen ja yksi Suomen merkittävimmistä luolista.
Luolan syntymekanismi on maassamme harvinainen.
Ulla IngalsuoKuusamoEdessä aukeaa jyrkkä kivinen seinämä, jonka alaosassa on selvä suuaukko: pakko ryömiä peremmälle.
Kun silmät tottuvat hämärään ja kosteaan, kulkija huomaa seisovansa korkeassa, pyöreässä luolassa. Luolan perältä jatkuu kapea solamainen tunneli seuraavaan, pienempään kammioon. Vaatii uskallusta edetä sinne.
Säkkilänvaarassa Juumantien varrella sijaitseva Halosen uuni on Kuusamon geologinen kummajainen ja yksi Suomen merkittävimmistä luolista.
Moni on Halosen uunin jo löytänytkin, sillä perille johtaa hento polku. Luolassa on jälkiä myös kävijöistä: täällä on poltettu kynttilöitä ja onpa joku yöpynytkin, sillä suuaukon viereen on jäänyt vihreä pressu.
Säkkilässä asuva poromies Osmo Säkkinen istahtaa luolan takaseinälle ja hämmästelee hämärän tilan avaruutta. Edellisen kerran hän vieraili luolassa kolmisenkymmentä vuotta sitten.
– Pikkupoikana täällä juostiin. Ryömittiin luolassa ja kavuttiin Halosenvaaran laelle viskomaan irtokiviä.
Luolatutkija Tuomo Kesäläisen mukaan Halosen uuni on monessa suhteessa erikoinen luola, joka poikkeaa muista maamme luolista.
– Se ei ole suomalaisille luolille tyypilliseen tapaan lohkare- tai rakoluola, vaan yhtenäinen, hyvin luolamainen tunneli.
Halosenvaaran pohjoisosassa sijaitseva Halosen uuni on kolmesta kammiosta koostuva, lähes 20 metrin mittainen luola rapautuneessa kalliossa.
Pohjan kaltevuus kasvaa luolan peräosaa kohti, ja rohkea etenijä törmää viimein takaseinään, joka kohoaa kallion sisään pystysuorana hormina. Ajoittain hormista vuotaa luolaan vettä.
– Halosen uunin syntymekanismi on maassamme harvinainen: se on kulunut kallioon osin kalkin liukenemisen, osin kvartsiitin rapautumisen ja osin luolan läpi ajoittain virtaavan veden aiheuttaman piping-eroosion tuottamana, Kesäläinen kertoo.
Piping-eroosiossa vesi vie raontäytteet mennessään ja hajottaa siten hiljalleen kalliota. Veden ansiosta onkalo kuitenkin kehittyy koko ajan.
Museoviraston mukaan Halosen uuni on kivikautinen luonnonmuodostuma.
Vuonna 1967 luolasta löydettiin kivikautinen kaavin.
Arkeologiset tutkimukset, ja näin ollen myös löydöt, ovat Kesäläisen mukaan Suomen luolissa melko harvinaisia.
– Kokonaisuutena Halosen uunin erikoinen syntytapa, kiehtovat kansantarinat pitkine tarinasikermineen sekä ajoitus kivikaudelle tekevät siitä monella tasolla erikoisen ja kiehtovan luolan.
Se muistuttaa kivikaudesta, kertoo alueen asutushistoriasta ja tarjoaa välähdyksiä seudun kiehtovaan geologiaan, Kesäläinen kiteyttää.
Terveydenhoitaja Ebba Ahonen tuli Sodankylästä Kuusamoon vuonna 1957, ja Halosen uuni oli yksi ensimmäisistä innokkaan luontoretkeilijän kohteista Pohjois-Kuusamossa.
– Myymälänhoitajana ollut Säkkisen Pekka näytti kaupan ikkunasta, että tuossa vaarassa on semmoinen paikka, jossa sinun pitää käydä. Kävinkin sitten, ensin yksin ja myöhemmin pienillä porukoilla.
– Uunin edessä istuttiin ja katseltiin maisemia. Ainutlaatuinen paikka se on, edessä on iso kamari ja onkalon takana makuusoppi. Yksi hienoimmista Kuusamon luontokohteista, Ebba Ahonen arvioi.
fakta
Suomessa on kartoitettu noin 1 200 luolaa, yli 100 odottaa tarkastamista.
Suurin osa Suomen luolista on alle 20 metriä pitkiä. Pisin tutkittavissa oleva luola on lähes 130-metrinen Repouuron luola Kolilla.
Merkittäviä kuusamolaisia luolia ovat myös Rukan ja Julma-Ölkyn Pirunkirkot sekä Aventojoen Pitkäluola. Näiden lisäksi on useita Pirunkirkon kaltaisia, pieniä kideonkaloluolia.
Juhannuskallion jyrkänteen yläosassa sijaitseva Pirunkirkko on vaatimaton, mutta näkyvällä paikalla sijaitseva luola. Tarinan mukaan Pirunkirkon luolassa asuu piru, joka on taitava ennustaja. Luola tunnettiin aikanaan oraakkelipaikkana.
Myös Pienen Karhunkierroksen varrella on sievä, kallion vaakarakoon muodostunut pienehkö rakoluola.
Poromies Osmo Säkkinen konttaa ulos uunista. Pohjois-Kuusamossa sijaitsevalla Halosen uunilla on mittaa: se on noin 20 metriä pitkä, jopa neljä metriä leveä ja parhaimmillaan kaksi metriä korkea luola. Yksi ahtaimmista kohdista on luolan suuaukko.Kaksi tarinaa luolan nimestä
Ulla IngalsuoSKS:n Kansanrunousarkistoon tallennettu tarina Halosen uunista on karumpi. Sen mukaan luola sai nimensä yli 300 vuotta sitten. Ahma-Haloseksi kutsuttu omavaltainen ja väkivaltainen miekkonen poltti kaskeaan niin, että tuli levisi metsään. Palossa tuhoutui naapuritalo ja toisen naapurin ulkorakennuksia. Kylän miesten päätöksellä Halonen karkotettiin kylästä.
Halonen uhkaili kostolla, mutta joutui lähtemään. Kauas hän ei mennyt. Savu alkoi nousta aiemmin nimettömästä luolasta, ja asukkaaksi paljastui Halonen. Hän oli heittäytynyt luolassa asuvaksi erakoksi.
Sitten kylän miesväki lähti talkoilla hakkaamaan suurta kaukokaskea. Naiset jäivät hoitamaan kylää. Tällöin Ahma-Halonen kosti. Hän vietteli tai raiskasi useita kylän naisia ja pakeni Venäjän puolelle.
Erään version mukaan joku kyläläinen olisi lähtenyt Halosen perään, tappanut tämän ja tuonut Ahma-Halosen kallon luolaan. Luolan perällä oli kauan erikoinen kalliokyhmy, jota sanottiin Ahma-Halosen kalloksi. Muodostelma on sittemmin tuhoutunut.
Artikkelin lähde Kaleva 4.7.2016.