Taiteilijan ponnahduslauta
Näillä lakeuksilla -näyttely kokoaa yhteen Limingan taidekoulun nimekkäiden
tekijöiden töitä.
Eleonoora Riihinen, tekstit
Jukka Leinonen, kuvat LiminkaIdyllisempää ympäristöä juhlanäyttelylle on vaikea kuvitella. Viehättäviä, yli sata vuotisia puutaloja hiekkatien, joen ja vehreyden varrella. Ei ihme, että Limingan taidekoulussa on viihdytty jo 50 vuotta.
Moni myös jää Liminkaan ja moni muuttaa takaisin.
– Kaksi entistä oppilasta osti talot tuosta joen toiselta puolelta, taidekoulun opettaja ja taiteilija Hannu Lukin kertoo.
Lukin ja joukko uuden ja vanhan koulukunnan oppilaita ja opettajia oli keskiviikkona ripustamassa Näillä Lakeuksilla -näyttelyä Vilho Lampi -museolla. Torstaina avajaisia viettänyt näyttely on esillä syyskuun 4:nteen päivään asti.
Taideteoksia on esillä myös taidekoulun päärakennuksessa ja Limingan kunnan kirjastossa.
Näyttelyssä on mukana muun muassa töitä nykytaiteen kärkinimiltä Marika Mäkelältä ja Pekka Kauhaselta.
Esillä on myös 88-vuotiaan Olli Pohjolan maalauksia. Pohjola oli taidekoulun ensimmäinen opettaja, ja hän on opettanut sekä Mäkelää että Kauhasta.
Onko Pohjola ylpeä siitä, että hän on luotsannut näitä taitureita?
– Ei heidän menestyksensä ole minun ansiotani, vaan omilla eväillään he ovat pärjänneet, Pohjola toteaa vaatimattomasti.
Pohjolalta on esillä sota-aiheinen maalaus Karjalan evakot. Mies on syntynyt Viipurinlahden rannalla.
– Sota-ajan tapahtumat ovat jääneet mieleen, ja ne tunkevat väkisin kankaalle, vaikka ei haluaisikaan.
Pohjola maalaa edelleen päivittäin ja on myös väkevä nykyhetken kommentoija. Kyykytettyjen ohimarssi -teoksesta tunnistaa tutut päättäjät, jotka seuraavat tyynesti vierestä kansan raivoa.
Näyttelyn taiteilijoiden nuorimmasta päästä on vuonna 1985 syntynyt Hanni Haapaniemi. Hänen ikonityyliset maalauksensa nousivat puheenaiheeksi joitain vuosia sitten.
Seksuaalisia aiheita ikonografiaan yhdistäneitä kuvia vaadittiin jopa tuhottavaksi. Haapaniemi on kiitollinen siitä, että Limingan taidekoulun henkilökunta ja oppilaat asettuivat hänen puolelleen.
– Ei tullut ahdistava olo, vaikka ikonisedät uhkailivat roviolla, Haapaniemi sanoo.
Haapaniemi on jatkanut ikoniteemaa, mutta laajentanut aiheita kohti suomalaista kansanmytologiaa. Materiaalina taiteilija käyttää omaa kuukautisvertaan.
– Se on itse tuotettua materiaalia, joten sillä tekeminen on hyvin henkilökohtaista. Kuukautisveri on myös täynnä symboliikkaa.
Nuoriin taiteilijoihin kuuluu myös vuonna 1982 syntynyt kuvanveistäjä Tiina Vehkaperä, joka työstää luonnonmateriaaleja.
Hänen kuolema-aiheinen asetelmansa keskellä Vilho Lampi -talon näyttelysalia on vangitseva mutta harmoninen näky.
Taidekoululla on syytä juhlia 50-vuotista taivaltaan, mutta aivan huolettomasti ei tähytä tulevaisuuteen.
– Taideopetus on kriisissä, ja perinteikkäitä opinahjoja ajetaan alas. Taiteelta on helppo leikata, koska taiteilijat eivät nouse vastarintaan. Valitettavasti he saattavat ajatella, että hyvä vaan, jos on vähemmän taiteilijoita, koska se tarkoittaa vähemmän kilpailua, mutta eihän se niin mene, Hannu Lukin sanoo.
Lukin on opettanut Limingan taidekoulussa 26 vuotta. Miten taideopetus on muuttunut?
– Yhteiskunta vaatii, että valmistutaan nopeasti ammattiin, mutta ei taiteilijaksi tulla kolmessa vuodessa. Eihän urheilijoita tai muusikoitakaan synny siinä ajassa. Se vaatii pohjatyötä ja harjoittelua.
Siihen saumaan Limingan taidekoulu on antanut hyvät eväät, ja se näkyy taidekorkeakoulujen sisäänpääsylistoissa.
– Yhtenä vuonna Taideakatemian pääsykokeeseen pääsi 10 meidän oppilasta, joista seitsemän pääsi sisään. Puolet sen vuoden aloittavista opiskelijoista oli siis käynyt Limingan taidekoulun, Hannu Lukin sanoo ylpeänä.
Toni Iskulehto (vas.), Jyrki Poussu, Hannu Ahosola, Tiina Vehkaperä ja Hannu Lukin suunnittelivat yhdessänäyttelyn ripustusta Vilho Lampi -talon edustalla. Edustalla Tiina Vehkaperän teos Tulen kantaen lahjoja. Päättömän, tuhkalla peitetyn hahmon ympärillä on kalkki- ympyröitä, joista yhdessä nukkuu ikiunta muumioitunut kissa. Taustalla taiteilija Hanni Haapaniemi ja Otava-vauva.
Limingasta ratkaiseva opintie
Suomen nykytaiteen merkittäviin tekijöihin kuuluva kuvataiteilija Marika Mäkelä, 69, ammensi oppia Limingan taidekoulusta vuonna 1967, vuosi sen perustamisen jälkeen.– Olin Oulun tyttölyseossa, ja kai ne siellä koulussakin huomasivat, että minusta ei ole lukijaksi. Olin sellainen, että toin aina ihan törkeät kasat töitä silloiselle piirustuksen opettajalle Elsa Pesämaalle. Taiteilu meni jo silloin kaiken muun ohi, Mäkelä kertoo.
Lyseon rehtori oli tuolloin Raakel Siilasvuo. Hänen veljensä Rolf Siilasvuo perusti Limingan kansanopistoon taidelinjan. Raakel Siilasvuo suositteli Mäkelälle taidelinjaa.
– Kotona ei kannustettu taiteelliselle alalle, mutta kun vielä Siilasvuon sisaruksista kenraali Ensio Siilasvuo antoi suosituksensa, niin isällä ei voinut olla mitään sitä vastaan, Mäkelä muistelee.
– On pienestä kiinni, mihin suuntaan elämä vie. Se oikeasti arvoituksellisen kevyt ja ratkaiseva tekijä, mistä tulee se sysäys, jonka myötä polku selviää.
– Liminka teki vaikutuksen paikkana. Viihdyin siellä erittäin hyvin. Kyllä se oli ensimmäinen askel vapauteen, Marika Mäkelä kertoo.
Tärkeintä oli Limingasta saatu taideopetus.
Liminka-vuoden jälkeen Mäkelä pääsi Taideakatemiaan, jossa hän myöhemmin toimi myös yliopettajana.
Opettaja Olli Pohjola on jäänyt Mäkelän mieleen.
– Hänen ohjauksellaan oli suuri merkitys. Hän opasti meidät taiteen pariin, antoi työkaluja ja avaimia. Muistan hänet tärkeänä ja hyvänä tyyppinä. Kaikki kiitos hänelle, Mäkelä sanoo.
Artikkelin lähde Kaleva 15.7.2016.