Ensi-ilta
Vuonna 1980 ensiesityksensä saaneen tilannekomedian perisuomalaiset hahmot ja huumori ilahduttavat edelleen.
Huoltamobaari on myyty ja Vilénin perhe on uuden edessä.
Topakka Emmi (Ritva Oksanen) haaveilee perustavansa kirkolle ateljee-ompelimon ja Sulon (Mikko Kivinen) mielessä siintää ajatus kirjapainosta.
Näiden unelmien edessä seisoo kuitenkin Karppisen huutokauppakeisari (Janne Raudaskoski) nuijineen ja Sulon pettämätön vainu edullisille löydöille.
Ykskaks ja kolme on Vilénin pariskunnasta tullut maatalon isäntä ja emäntä.
Tutulle ja tunnistettavalle on helppo nauraa.
Tähän Olka Horilan ohjaus ja dramatisointi luottaa useammassa kerroksessa.
Tankki täyteen 2 on nopeatempoinen sketsipotpuri.
Vaihtuvien hahmojen, värikkäiden pukujen ja erilaisten kommellusten taustalla kulkevassa kerronnassa Emmi ja Sulo nahistelevat ja kielletyt tunteet pauhaavat niin Ullan (Kirsi Ylijoki) kuin Juhanan (Mika Räinä) sisällä.
Vaikka Reinikainen (Jukka Rasila) onkin siirtynyt vichystä kahviin, tarinat ja bisnesideat ovat ennallaan.
Tämän kesän hupailu on itsenäinen jatko-osa kesällä 2014 Meri Oulussa nähdylle esitykselle Tankki täyteen.
Suurin osa näyttelijöistä on viihdyttänyt roolihahmossaan jo edelliset kolme kesää, joten he todellakin tuntevat hahmonsa etu- ja takaperin.
Oululaisesta näkökulmasta näytelmäthän on aina koeponnistettu edeltävänä kesänä Rauman kesäteatterissa.
Katsoja saa olla puhtaasti vastaanottavassa asemassa.
Kokonaisuus on suoraviivaista komediaa, kevyttä ja helposti sulavaa.
Jopa huoletonta, vaikka käsiteltävät teemat ovat suuria: toimeentulo, tyhjenevä maaseutu, rakkaus ja parisuhde.
Näyttämö on täynnä karismaattisia näyttelijöitä, tunnistettavia hahmoja ja naurunremakoihin houkuttelevaa sanailua.
Tempo on kohdillaan eikä kenenkään tarvitse ponnistella ymmärtääkseen tai nauttiakseen näytelmästä.
Siksi esitys on viihdyttävää hyvänmielen teatteria.
Oskari Löytösen näppärä lavastus kääntyvine ja aukeavine osineen on jälleen yksi osoitus näytelmän hioutuneesta olemuksesta.
Jos Meri Oulun Tankki täyteen 2 olisi jäätelö, valinta olisi ilmeinen: vaniljakermajäätelö mansikkakastikkeella.
Turhat krumeluurit ja strösselit eivät häiritse selkeää ja klassista makuprofiilia.
Vaniljatuutti ei ehkä pääse yllättämään nauttijaansa, mutta ei tämä valintaansa harmittelekaan. Klassikko ei petä.
Artikkelin lähde Kaleva 16.7.2016.