Runoutta, perinteitä ja politiikkaa

Kuvat

Poetics of the Material – Art Ii Biennaali 2016 Iissä sekä Anders Sunnan näyttely Colonialism Inc. Iin KulttuuriKauppilassa, Kauppilantie 15, 21.8. saakka.

Oikeastaan ympäristötaideteoksen todellinen elämä koittaa vasta, kun vuoropuhelu teoksen ja sen ympäristön välillä alkaa. Kun säätila, kasvillisuus ja kaikki muu
teosta ympäröivä elämä vähitellen muokkaa teoksen osaksi paikkansa kokonaisuutta.

Tämä vuorovaikutus voi teoksesta riippuen kestää hetken tai vuosia. Reilu kuukausi sitten avautuneen Art Ii Biennaalin teosten kohdalla prosessi on pikkuhiljaa alkanut.

Tämänkertaiseen biennaaliin on kutsuttu kahdeksan saamelaista nykytaiteilijaa Suomen, Ruotsin ja Norjan alueelta.

Teemana on materiaalin runous ja erityisesti saamelaisen käsityöperinteen, Duodjin, ja nykytaiteen lähestymistapojen kohtaaminen.

Hyvä esimerkki tästä liitosta on Jenni Laitin ja Outi Pieskin yhdessä toteuttama teos Edellä kävijät. Siinä perinteiset koristenauhat ja luuosat yhdistyvät aurauskeppeihin ja muuhun nykymateriaan muodostaen reitin tai kevyen rajalinjan ympäristötaidepuiston metsikön halki.

Aage Gaup, Carola Grahn ja Ingunn Utsi veistävät puuta kukin omalla tavallaan.

Gaupin monoliitin kaltainen Metsäihminen on takanaan vyöryvää Nelostien liikennettä vasten kuin muistutus siitä, millainen ihminen pelkistettynä on. Grahnin puuhun hakatuissa mainostauluissa luonto kysyy ja vastaa, taipuu ja tietää.

Utsin vanhaan mäntyyn toteuttama Kunnianosoitus on maaginen voimapuu, jolle löytyy vastapari taiteilijan kotipaikkakunnalta Pohjois-Norjasta.

Jokirannassa Iin kirkon takana sijaitsee biennaalin teoksista kaksi.

Tomas Colbengtsonin puuhun ripustetun teoksen takana joki virtaa pysähtymättä. ”Tyttö, minne matka?”, kysyy kuvillaan Colbengtson.

Joar Nangon teos Pikimusta oli avajaisiltana koivuntuohitervan polttopaikka. Nyt se on sellaisenaan vaikuttava, autio leiri, joka tuntuu odottavan tervanpolttajaa jatkamaan työtään.

Biennaalin teoksista julistuksellisin on Matti Aikion ääni-installaatio Mihin saamelaiset loppuivat? Puihin kiinnitetyistä kaiuttimista kantautuva tarina lähtee liikkeelle historiasta ja etenee tulevaan.

Keskeisenä kysymyksenä on saamelaisten oikeus itse määritellä identiteettinsä ja se, kuka on saamelainen.

Hyvin poliittinen on myös KulttuuriKauppilan kesänäyttelyn taiteilija Anders Sunna. Sunna yhdistelee monenlaisia tekniikoita – maalausta, kollaasia, valmisesineitä – teoksiinsa, joiden taustalla ja kaikupohjana on hänen oman sukunsa tarina.

Teokset ovat tyylikkäitä ja iskeviä kuin Suomen laki -kirjan läpi lyöty puukko. Viesti ei voi jää epäselväksi.

Leena Kangas

FAKTAA

Kriitikko kiteyttää

Plussaa: Pohjoiseen ympäristötaiteeseen keskittyvä Art Ii Biennaali on tavallistakin ytimekkäämpi nyt saamelaista ympäristötaidetta esitellessään.

Huomioitavaa: Tämän näyttelyn kohdalla ei ongelmaa viime aikoinakin paljon esillä olleesta alkuperäiskansojen kulttuurisesta hyväksikäytöstä ole. Sen ääni on saamelaisten taiteilijoiden oma.

Jokivarresta Iin Haminasta löytyy Tomas Colbengtsonin teos Tyttö, minne matka? Anders Sunna toteutti myös seinämaalauksen Iin KulttuuriKauppilan
ulkoseinään.

Artikkelin lähde Kaleva 17.7.2016.