Roisto Rupikonna ryöstää jopa joenvarren show’n

Kesäteatteria

Oulun ylioppilasteatteri: Kaislikossa suhisee. Kenneth Grahamen satuklassikon pohjalta käsikirjoittanut Simeon Rabinowitsch. Ohjaus Paula Sillman. Puvustus Taru Heikkinen, Henna Stenvall ja työryhmä. Lavastus Paula Sillman, Teijo Klemettilä ja Eeva Timonen. Maskien suunnittelu Hanna Lainepää. Rooleissa: Emma Salo, Matias Tapaninen, Enna Hassinen, Jarkko Remahl, Krista Karttunen, Kasim Cevirel, Laura Ala-Anttila, Jake Ronimus ja Elli Turkka. Byströmin piha 8.7. Seuraavat esitykset 12.7. ja 13.7. kello 18.

Vaarallinen kaahailija, autovaras, valehtelija ja petkuttaja – tätä kaikkea on englantilaisen Kenneth Grahamen lastenkirjan toiminta-antisankari Rupikonna.

Rakastetun satuklassikon päällepäsmäri on usein laskettu kertomuksen hyviksiin ja Näädät nähty pahiksina, mutta Simeon Rabinowitschin näytelmäversiossa Konna vaikuttaa pikemminkin roistolta ja ryökäleeltä.

Oulun ylioppilasteatterissa Rupikonnaa esittää Krista Karttunen, joka koikkelehtii hämmästyttävän sammakkoeläinmäisesti. Selkä on takakenossa ja jalat edellä menossa.

Karttusen Rupikonnan fyysisessä ilmaisussa on jotain samaa kuin Taru Sormusten Herrasta -elokuvatrilogian Klonkussa.

Rupikonna on vauhtiturpa ja vauhtifriikki. Karttunen saa sellaisen vaihteen päälle, että roisto Rupikonna ryöstää jopa show’n. Aivan hillitön ja vallaton roolityö. Ilahduttavan hyvä uusi pahis teatterin hahmogalleriaan.

Ohjaaja Paula Sillman ei yritäkään jarrutella.

Luonnossa ruskea rupikonna sulautuu maastoon. Mutta näyttämöllä Rupikonna on väriläiskä neonvihreässä peruukissa, märkää tatin pintaa muistuttavassa keinonahkatakissa ja ärsynvihreissä farmareissa.

Puvustustiimi ja maskien suunnittelija ovat kautta linjan tehneet kekseliästä työtä joenvarren ihmismäisen eläinkunnan luonnehdinnassa.

Moraalisesti näytelmässä on kysymys siitä, miten muut tyypit selviävät Rupikonnan kaikista konnuuksista. Miksi yksi saa rellestää? Ja kuinka paljon ystävien pitää sietää?

Tarkoitus lieneekin koetella pikkukatsojien oikeudentajua.

Emma Salon kotihiirimäinen Myyrä on symppis, samoin kuin häneen rakastunut Matias Tapanisen Vesirotta.

Jarkko Remahl ilahduttaa moni-ilmeisyydellään. Häneltä käy sekä mäyrääminen että pyykkääminen.

Enna Hassinen venyy Saukosta Kärppään ja äidistä virkavaltaan.

Kasim Cevirel ja Jake Ronimus ovat nappi popliinitakkietsiväkaksikko.

Kehyskertomuksen Sorsat avasivat ja sulkivat draaman vitsikkäästi.

Roolityöt on tehty kiitettävästi, mutta dramaturgisesti Kaislikossa suhisee olisi kaivannut lyhentämistä, selkeämpää rytmitystä ja dramaattisen jännitteen tiivistämistä.

Byströmin piha tarjoaa intiimin ja keskeisen esiintymisalustan kesäteatterille. Urbaanin miljöön haittapuoleksi osoittautui ympäröivä katumelu ja hevibänditreenit yhtä aikaa.

Tööt tööt! vaan takaisin.

Eeva Kauppinen

Artikkelin lähde Kaleva 12.7.2016.