Kesäteatteria
Kesäteatteriesitys Lewis Carrollin
Rinnakkaismaailman outo otus voi vastata olevansa kipakko tai lessa.
Liisa Ihmemaassa edustaa niin sanottua korkeaa fantasiaa. Tämä tarkoittaa, että siinä siirrytään meidän maailmastamme toiseen myyttiseen maailmaan, jossa taikuus on mahdollista. Madonreikä on Liisan tapauksessa syvä kaninkolo.
Oululainen ATT-ensemble hulluttelee ja temppuilee syvällä kolossa sydämensä kyllyydestä. Työryhmä kierrättää satua, vaatteita ja tavaraa. Keksimisen riemu näkyy varsinkin rooliasujen vallattomassa ja hurmioituneessa karnevalismissa.
Kesän muoti sallii erilaisten kirjavien kuosien yhdistämisen. Hatuntekijä ja kumppanit ovat chic ja in.
Hauskat ja äärimmäiset hahmot ovatkin se, mihin lapsikatsojat tarttuvat. Liisan egon ja identiteetin pohdinnat heilahtavat yli lettien.
Se toki tulee vahvasti ilmi, että tyttö tahtoo vapauden olla sellainen kuin on – myös vihainen.
Liisa ihmemaassa rikkoi rajoja ja kapinoi monella tapaa, esimerkiksi aikuisten edustamaa viktoriaanista kasvatusta vastaan.
Nimiroolissa Liisana Marjo Isotalus on luonteva, ei sorru lässytykseen ja muihin lapsikliseisiin.
Suut loksauttaa auki akrobaattinen Valkoinen kani, Uoti Huotari, jolla on sirkustaustaa.
Carroll suuntasi Liisan seikkailut suoraan lapsille, ohi aikuisten. Hän asettui oppositioon suhteessa ”andersenilaiseen” satutyyppiin.
Ihmemaa on tahallisen moniselitteinen ja avoin, haasteellisen outo ja yllättävän kumma. Kuin näkisi unta, että näkisi unta.
kiteyttää
Artikkelin lähde Kaleva 2.7.2016.