Talkoourakkaan osallistui 10–15 kyläläistä ja työpajalta ryhmä irakilaisia tekijöitä.
Helge MurtovaaraRaaheSaloisten kotiseutumuseolla Raahen Arkkukarissa talkoourakan vetäjä Aimo Karppinen huokaa syvään, mutta nyt huokauksessa on aimo ripaus tyytyväisyyttä.
Kolme vuotta kestäneen parinkymmenen rakennuksen korjaus- ja maalaustyöt sekä pihatyöt ovat nyt kaikki valmiina.
– Aivan älytön työ. Kovin monta pöhköä ei varmaan ole, joka tällaiseen urakkaan ryhtyy. Ehkä minä hieman pöhkö olenkin, Karppinen naureskelee.
Osa rakennuksista oli ennen talkootöiden aloittamista ehtinyt mennä huonoon kuntoon ja ikkunatkin oli ehditty rikkoa.
Karppista pyydettiin kunnostusurakan vetäjäksi. Koska työtä oli paljon, Karppinen laskeskeli töihin kuluvan kolmisen vuotta.
Aivan ensimmäiseksi museoalueelta raivattiin ja kaadettiin puita sekä kerättiin risut pois. Kaikki aidat purettiin ja rakennettiin uudet.
Rakennusten oviaukkoja uusittiin, ikkunat korjattiin ja vaihdettiin. Ikkunoihin asennettiin samalla suojat. Rakennukset maalattiin.
– Vanha tuulimylly oli myös huonossa kunnossa. Siinä oli vain yksi siipi. Tuulimylly kunnostettiin ja maalattiin entiseen loistoonsa.
Talkootöissä mukana ollut Matti Ahola kertoo, että lautakatot uusittiin jo viime kesänä ja tänä keväänä tehtiin uudet pärekatot.
– Pärekattoa tehtiin 160 neliömetriä viikossa. Kun on porukkaa, syntyyhän sitä uutta kattoa, Karppinen kertoo.
Parhaimmillaan katolla oli 15 tekijää. Työapua urakkaan tuli Raahen työpajalta. Irakilaisia Karppinen kehuu hyviksi työntekijöiksi.
– Irakilaiset olivat innokkaita tekijöitä, kun vain saivat jotakin tehdä, Karppinen toteaa.
Hengästyttävän pitkään töiden listaan pitää lisätä vielä rakennusten savupiippujen purkaminen ja rakentaminen.
Museoalueelle tehtiin tiet poistamalla kantoja ja kiviä. Lisäksi talkoolaiset ehtivät vielä rakentaa kolme uuttakin rakennusta entisten rakennusten kunnostuksen ohella.
– Kaikki on uusittu täydellisesti, mitään työtä ei ole jätetty kesken.
Talkoolaisista ei Karppisen mukaan ole ollut pulaa. Talkoourakkaan on osallistunut 10–15 aktiivista kyläläistä.
Urakka on saanut pieniä avustuksia muun muassa Raahen kaupungilta. Näiden lisäksi Karppinen on hakenut varoja yksityisiltä ihmisiltä ja yrityksiltä, joilta on tullut tukea aina pyydettäessä.
– Jos kaupunki olisi tämän urakan tehnyt, 100 000 euroa ei olisi riittänyt, Karppinen arvioi.
Raahen kaupungin kuntatekniikan päällikkö Paula Pihkanen myöntää, että esimerkiksi Raahen museotoimella ei ole varoja näin mittaviin kunnostuksiin.
– Ainoa keino saada rakennukset kuntoon on tehdä se talkootyönä. Olette tehneet hienoa jälkeä, Pihkanen kiittelee.
Museoviraston erikoisasiantuntija Marianne Kosken mukaan osalla paikallismuseoista menee hyvin, mutta osalla museoista on aika paljon haasteita.
– Suurimpana haasteena on varmaan rahoitus, jos toiminta ja projektit ovat avustusten varassa.
Jos kysymys on isommista projekteista, haasteita tuo hankkeistaminen, mutta myös talkootyövoiman ja vapaaehtoisten löytäminen niiden toteuttamiseen.
– Yhteistyön kehittämisessä, näkyvyydessä ja tunnettuudessa on myös haasteita. Osa kokee haasteelliseksi, miten ihmiset löytävät paikalle, Koski sanoo.
Suomen Kotiseutuliiton paikallismuseotoimijoille suunnattuun kyselyyn osallistuneista museoista oli kausiluontoisesti avoinna yli 80 prosenttia.
Samassa yhteydessä toimijat saivat kertoa, minkä asian tai taidon he haluaisivat hallita paremmin ja minkä oppimisesta olisi eniten hyötyä museolle.
Suosituimmuusjärjestyksessä toimijat nostivat esille kokoelmanhallinnan, markkinoinnin, rahoituksen, luetteloinnin sekä mainitsivat viidentenä konservoinnin, hoidon ja huollon.
Katso kuvagalleria. kaleva.fi
Museon rakennukset ja esineistö kertovat pääasiassa Saloisten alueen elinkeinoista, kalastuksesta ja maanviljelyksestä.
Raahen kaupungin museotoimeen nyt kuuluvan museon on perustanut Saloisten kotiseutu- ja museoyhdistys ry.
Yhdistys perustettiin vuonna 1965 ja sen tehtäväksi määriteltiin ”koota ja asettaa Saloisten pitäjän menneisyyttä ja sen asukkaiden entistä elämää valaisevaa esineistöä ja siihen liittyvää tieto- ja kuva-aineistoa.”
– Kun kysymys on hyvin usein seura- ja järjestötoiminnasta, museoilla on joskus aktiivisempia ja joskus vähemmän aktiivisia kausia, erikoisasiantuntija Marianne Koski Museovirastosta arvioi.
Osalla paikallismuseoista on merkitystä myös alueellisesti ja jopa valtakunnallisesti esimerkiksi, jos hoidettavana on rakennetun kulttuuriympäristön kohteita.
Kokoelmat ja kiinteistömassa, jota vapaaehtoisvoimin pidetään yllä, ovat aika mittavia ja monipuolisia. Paikallismuseotoimintaa koskevan selvityksen mukaan kokoelmissa on yli 2,4 miljoonaa esinettä.
Vapaaehtoistyö tuottaa hyvinvointia mukana oleville ihmisille ja pystyy tuottamaan erilaisia palveluja museoiden käyttäjille.
– Näen paikallismuseot aika merkittävänä kansalaisaktiivisuuden ja sen paikallisyhteisön tahdon osoituksena. Paikallinen kulttuuriperintö on sellaista, johon halutaan sitoutua ja jota halutaan ylläpitää ja säilyttää sekä kertoa paikallishistoriasta myös eteenpäin.
Artikkelin lähde Kaleva 11.7.2016.