Kotkien puolustaja ei hellitä koskaan
Kalevi Tunturi tunnetaan ahkerasta työstään kotkien parissa. Petolintujen rengastaminen saa miehen yhä rämpimään soilla ja kiipeilemään puissa.
Antti Ervasti
Siihen aikaan kotkien pesillä tehtiin paljon tihutöitä, joita Tunturi toi eri tilanteissa julki.
Hän muistelee, että meno saattoi äityä hyvinkin villiksi. Hän sai esimerkiksi kovia uhkauskirjeitä.
– Niissä saatettiin sanoa, että sinä poika et kauan enää pullistele. Joskus piti kiertää kotkanpesiä aseistetun poliisin kanssa, ja eräällä kerralla heitä piti olla peräti kaksi, Tunturi muistelee.
Nyt tilanne on ollut pitkään paljon rauhallisempi. Kotkien vainosta ei voi enää puhua.
Petolinnut eivät ole jättäneet Tunturia rauhaan, vaan tänäkin kesänä hän rämpii, tarpoo ja hiihtää erämaissa niiden pesille rengastamaan poikasia. Esimerkiksi viime torstaina hän kiersi aamuyhdeksästä iltakuuteen rengastamassa muuttohaukan poikasia Oulun lähellä sijaitsevalla suurella suolla.
– Ei kannata kysyä suolla kulkijan kilometrejä. Tärkeitä ovat suon vetelyys, käytetty aika ja taukojen määrä, Tunturi sanoo ja esittelee metsäsuksiaan, joilla kulkee osan matkasta. Niitä tarvitaan, koska suot ovat tänä kesänä erityisen märkiä ja veteliä.
Petolintujen pesintä on mennyt hänen mukaansa kehnosti. Yhtä huonoa kotkien poikastuottoa pitää hakea 1980-luvulta saakka.
Tunturin lintu- ja luontoharrastus sai alkunsa omasta isästä, joka otti innokkaan pojan mukaansa metsä- ja marjareissulle.
Lintujen rengastuksen hän aloitti vuonna 1962. Kotkanpesien tarkastus alkoi 1970-luvun puolessa välissä ja muuttohaukkojen muutama vuosi myöhemmin.
– Heti keväällä on päästävä pöllöjen pönttöjä katsomaan. Kesäkuussa tulee kotkanpesien katselu ja sitten keskikesällä muuttohaukat. Sen jälkeen olisi vielä nuolihaukan poikasia rengastettavina.
Hän arvioi olevansa Suomen vanhin laajoilla reviireillä kiertävä kotkanpesien tarkastaja. He ovat katoava luonnonvara, sillä nykyiset alkavat vanheta käsiin.
– Innokkaita tulijoita olisi, mutta he eivät kiipeile puihin. Kotkanpesät ovat aika korkealla ja paksut puut raskaita kiivetä.
Tunturi muistaa, kun hän jäi roikkumaan toisesta kiipeilykengästään puunrungosta ylösalaisin.
– Jos mukanani ei olisi ollut kaveri auttamassa, roikkuisin siellä varmaan edelleen. Ihme, etteivät nilkkani murskautuneet.
Toinen vaarallinen tapaus sattui, kun hän kiipesi sääksen pesän päälle seisomaan kovalla sateella eikä nähnyt alas tullessaan oksia, joita pitkin oli ylös kiivennyt.
– Kaveri oli silloinkin mukana. Huusin hänelle, että katsoo kiikarilla tarkasti ja antaa ohjeet, mihin asetan jalkani alas tullessani. Hyvinhän hän sitten antoi ohjeita.
40 vuoden aikana Tunturi on rengastanut noin 400 maakotkaa ja vähän enemmän muuttohaukkoja, toiseksi eniten Suomessa.
Mies ei aio jäädä eläkkeelle harrastuksestaan vaikka oli jo niin tekemässä 70 vuotta täytettyään.
– Vielä pitää lähteä suolle, kun jalka nousee. En voi jättää suurinta intohimoani.
Fakta
Kasvanut Raksilassa.
Rakennusinsinööri Oulun teknillisestä oppilaitoksesta 1973.
Työura: Insinööritoimisto Erkki Juva Oy 1973–1985 ja Yli-Iin kunnaninsinööri 1985–2009.
Reservin kapteeni.
Aloitti lintujen rengastuksen vuonna 1962.
Asuu Oulussa.
Perheeseen kuuluvat vaimo Elina, kolme aikuista lasta ja kolme lastenlasta.
Artikkelin lähde Kaleva 28.07.2016.