Kaukaloita marginaali-musiikille
Jussi Hukkanen järjestää The Chains -bändilleen minifestarin Oulun Tähtitornin kahvilaan.
Hiukkavaaran entiseen sotilasruokalaan on rakennettu klubi, jossa bändi-illat alkavat pyöriä syyskuussa.
Anssi JunttoUransa alkutaipaleella olevien bändien on vaikea saada keikkoja Oulusta. Monet marginaalimusiikkia soittavat varttuneemmat kokoonpanot painivat ihan samanlaisen ongelman kanssa.
– Ei niitä kaukaloita missään nimessä tarpeeksi ole. Kyllä niitä pitäisi olla enemmän, oululaisen The Chains -yhtyeen basisti Jussi Hukkanen toteaa.
– Tukikohta Välivainiolla on ollut tosi hyvä lisä, vaikka en itse ole paikkaa hirveästi käyttänytkään. Tiedän kuitenkin, että sillä on ollut kova kysyntä.
The Chains on soittanut toistaiseksi vasta yhden keikan Ykän pubissa Toppilassa. Seuraavan esiintymisensä se järjesti itse harvemmin äänekkäiden rockyhtyeiden keikkapaikkana olleeseen Tähtitornin kahvilaan.
Itse asiassa kyseessä ei ole pelkkä keikka vaan Terassi Mayhem -minifestivaali, jossa soittavat myös The Chainsia punkimmat poppoot Loparit ja Aimon Fire.
– Olen aina tykännyt ristiriidoista. Hardcore-punk ja rock kuulostavat hyvin epäsovinnaisilta, niinpä ne on kiva yhdistää tällaiseen erikoiseen paikkaan, erään aiemmankin bändinsä kanssa samaisella terassilla soittanut Hukkanen kertoo.
– Nyt on ollut nosteessa, että kaikki festivaalit ovat niin sotkeutuneet tanssimusiikkiin. Provinssirockistakin on pitänyt ottaa rock-sana pois. Terassi Mayhem on varmasti rock. Varmasti saa korvilleen vastinetta, jos tykkää tuollaisesta tuuttauksesta.
Marginaalimpien bändien keikkoja ja bändi-iltoja järjestettäessä eletään aina siinä toivossa, että kaikki kantavat kortensa kekoon. Tällä kertaa Aimon Fire on lupautunut tuomaan soittokamat, mutta muutoin paletin pyörittäminen on ollut pitkälti Hukkasen harteilla. Graafikkona hän on myös loihtinut tapahtumalle julisteen.
– Se on aina minun juttuni, eikä se haittaa. Tykkään siitä, Hukkanen sanoo.
– Tämä juliste syntyi hyvin vaivattomasti. Siinä ei ollut sen kummempaa kuin lyödä tähtitorni ja pääkallo yhteen. Kun sai alaleuantehtyä tähtitornista, se oli siinä. Kyllä sen pitäisi kertoa, mistä on kysymys.
Hukkanen työskentelee lavastemestarina Oulun kaupunginteatterilla. Sen ohella hän tekee sarjakuvia, kuvataidetta ja mainosgrafiikkaa. Kaikkien niiden rinnalla musiikki on ollut puhtaasti harrastus, eräänlainen irtiotto maalaamisesta tai piirtämisestä.
Toisaalta bändissä soittaminen ja keikkojen järjestäminen ovat melko lähellä kuvataidetta, sillä niissäkin touhutaan kulttuurin parissa.
Kaiken kukkuraksi tekemiset ruokkivat toisiaan. Julisteiden lisäksi Hukkanen on suunnitellut levynkansia ja t-paitoja. Jotain pientä on vireillä koko ajan.
Puurtamisessa bändin ja keikkojen eteen kiehtoo myös tietty vaihtoehtoisuus.
– Teen mielelläni jotain poik-
keuksellista, jotain ihan muuta kuin S-ketjun tuomaa. Olen aina tykännyt legendaarisesta newyorkilaisesta rokkiklubista CBGB:stä. Haluan nähdä sitä samaa nostalgiaa.
Fakta
Paljasjalkainen oululainen.
Soittaa bassoa The Chains -yhtyeessä. Aiempia bändejä muun muassa Apoplexy, U.L.P. ja Motor Cottage.
Tehnyt myös levynkansia, t-paitoja ja julisteita bändeille. Ensimmäinen levynkansi syntyi Irstas-yhtyeelle jo vuonna 1987.
Levylautasella juuri nyt: Ramonesin Pleasant Dreams.
Kai ”Benson” Penttilä (vas.), Kari Kuivamäki ja Raimo ”Otto” Ahlroos (ei kuvassa) muodostavat Kokardi-Klubia ylläpitävän muusikkoporukan ydinryhmän. Saneerattu sali vetää toistasataa ihmistä, istuimia on noin 70:lle. Klubi on laajentunut alkutilanteesta sivuhuoneisiin, joihin on rakennettu oleskelutila ja studio. Jussi Hukkanen soittaabändissä bassoa ja vastaa
touhun visuaalisesta puolesta.
“Muusikoksi en koskaan tule
itseäni sanomaan”
Anssi JunttoThe Chains -yhtye eli ensimmäisen elämänsä jo 1990-luvun alkupuoliskolla. Kun yhtyeen laulaja-kitaristi Pekka Jokinen ja rumpali Mikko Heikkinen käynnistelivät kokoonpanoa uudemman kerran viime vuonna, Heikkinen houkutteli basson varteen vanhan soittokaverinsa Jussi Hukkasen. Toiseksi kitaristiksi löytyi Janne Tienari.– Se on sellaista vanhan liiton meininkiä, rehellistä rock’n’rollia, Hukkanen luonnehtii.
– Minä kuuntelen kaiken näköistä musiikkia, mutta tykkään soittaa kunnon tuuttausta. Olen kokeillut kaikenlaisia cover-bändejä, joissa on soitettu hyvinkin listahöpötystä, mutta sellainen ei sovi pirtaani.
The Chainsin ohjelmistossa ei sen sijaan ole yhtään coveria. Kaikki biisit ovat Jokisen tekemiä, ja niissä on ainakin jotain omakohtaista.
– Sen verran tosissani näissä meiningeissä olen, että haluan vielä tehdä pitkäsoiton tämän orkesterin kanssa. Ja enemmänkin.
Musiikin saralla Hukkasen instrumentti on aina ollut basso. Hänellä toki oli pikkupoikana ensin kitara, mutta se laitettiin pian myyntiin, koska ensimmäisessä bändiviritelmässä oli tarjolla rooli nimenomaan basistina.
– En varmaan osaa vieläkään soittaa kitaraa oikein. En tiedä, osaanko soittaa bassoakaan, Hukkanen naurahtaa.
– Muusikoksi en ole koskaan itseäni sanonut enkä tule sanomaankaan. On jotenkin antavaa, että saa olla rehellisesti basistivitsi.
Artikkelin lähde Kaleva 22.7.2016.