Betonin kylkeen kasvoi yhteisö

Voimayhtiö tarjosi asukkailleen työn ja vapaa-ajan.

Lauri Hirvonen

Maan seulontaa ja betonin lujuuden mittausta. Ne olivat 14-vuotiaan Matti Pulkan ensimmäisen kesätyöpaikan tehtäviä Muhoksen Leppiniemessä sijainneessa betoni- ja maalaboratoriossa.

Se ei ehkä ollut niinkään ihme. Olihan kulunut vasta kymmenkunta vuotta siitä, kun 150 000 kuutiota betonia imenyt Pyhäkosken vesivoimalaitos oli käynnistynyt Leppiniemessä 1949. Sen rinnalle oli noussut asuntoalue, jossa asui Oulujoki Osakeyhtiön työntekijöitä perheineen.

Pulkka oli asunut suurimman osan lapsuudestaan Leppiniemessä, ja yhtiön tarjoama kesätyöpaikka oli itsestäänselvyys. Itse asiassa paikan sai valita eri vaihtoehdoista itse.

Tarjolla oli niin puutarhan hoitoa, rakennustöitä kuin vaikkapa sähköpuolen hommia.

Leppiniemi muodosti varsin itsenäisen saarekkeen kunnan sisälle. Työntekijöiden asuntoalueen palveluihin kuuluivat Pulkan nuoruudessa niin oma koulu, posti, kauppa kuin kioskikin.

– Ei tarvinnut lähteä autoa viemään huoltoon Ouluun tai muualle, kun siellä oli muutamia ammatilaisia korjaamaan vaikka kolariautosta kunnon auton.

Toisaalta myös Oulun palvelut olivat saatavissa. Pulkka kertoo, kuinka kylältä järjestettiin viikoittain ilmainen bussikuljetus kaupunkiin ja takaisin. Lisäksi yhtiön auto kävi päivittäin kaupungissa tuomassa varastolle, jos jotain oli kaupungista tilannut.

Yhtiö ohjaili vapaa-ajan toimintaa. Siihen kuuluivat alueella toimivat lukuisat henkilökuntayhdistyksen alaiset kerhot, kuten urheilu-, askartelu- ja näytelmäkerho. Elokuvia pyöri useamman kerran viikossa.

Pulkka muistaa myös, kuinka yhteen aikaan kansakoulun tiloissa järjestettiin iltaisin lisäopintoja koulunsa päättäneille. Mestarit opettivat työpäivän jälkeen ammatteja sellaisille, jotka eivät halunneet muuten jatkaa koulunkäyntiä.

Pulkka kokee, että lapsuus 1950–1960-lukujen Leppiniemessä oli ”fiksua aikaa”. Naapurit olivat alueittain toistensa kanssa paljon tekemisissä. Kun Pulkilla ja heidän naapurillaan oli väliovi yhteiseen rappukäytävään, oli se toisinaan molemmin puolin auki.

– Saatettiin pinkaista toisen perheen puolelle ja jutella tyttöjen kanssa.

Jos alue oli yhteisöllinen, oli mukana myös hierarkiaa. Leppiniemessä virtaava puro tunnettiin sosiaalipurona.

– Jos sanoi, että olin jonkun sieltä toiselta puolelta olevan kanssa leikkimässä, niin haluttiin tietää nimi, että kenen kanssa, Pulkka muistelee. – Vanhemmilla oli ehkä enempi se mielikuva siitä, että siellä asuu muukalaisia.

Ennakkoasennetta saattoi näkyä myös kylän ulkopuolella. Pulkka koki joidenkin opettajien suhtautuneen leppiniemeläislapsiin ennakkoasenteella.

– Kuviteltiin, että se olisi lainausmerkeissä vähän jotenkin parempaa väkeä.

Koivu ja tähti -päivien yhteydessä Leppiniemessä järjestetään perjantaina opastettuja kulttuurihistoriallisia kierroksia. Kylän katuja kiertää myös toinen ryhmä, kun Leppiniemen entisiä lapsia kokoontuu Leppiniemen lasten muistokiville kello 13. Pulkka lupaa, että ulkopuolisetkin ovat tervetulleita kuuntelemaan muisteluita.

– Kun ensimmäisen kerran kokoonnuttiin, niin jo siellä ei meinannut aika riittää kuunnella niitä tarinoita.

Fakta