Eeva KauppinenPellavapäinen poika istuu lattialla ja katsoo suurin silmin suoraan kohti. Ruskea nahkakenkä on sivussa lattialla, kengännauha repsottaa auki. Pikkuisen oikea käsi näprää jo toisen kengän parissa.
Varpaat tahtovat vapaiksi jalkimien puristuksesta.
Tämän Paavo Tolosen teoksen nimi on
Tolosen lapsiaiheista on koottu teemanäyttely
Pudasjärvellä pitkään vaikuttanut kuvataiteilija ja lukion kuvaamataidon opettaja kuvasi paljon lapsia maalauksissaan.
– Paavo Tolonen maalasi lapsiaiheita itseasiassa lähes koko uransa: 1960-luvulta 2000-luvulle, tietää kulttuurineuvos Tuure Holopainen, Paavo Tolosen säätiön näyttelyvastaava.
– Lapsitöiden painopisteet ovat taiteilijan kehitysaluerealistisella kaudella, joka ulottuu 1970-luvun alusta 1980-luvun alkupuolelle, sekä 2000-luvun alussa.
Lähes kaikki lapset Tolosen maalauksissa ovat tunnistettavia.
– Hän maalasi paljon omia lapsiaan ja sukulaisten lapsia, myöhemmin lastenlapsia, ja pyysi myös naapureiden lapsia malleiksi, Tuure Holopainen ja säätiön asiamies Birgit Tolonen kertovat.
Tolosen maalauksissa lapset saavat olla lapsia. Heidät nähdään apuna aikuisten askareissa tai omien leikkiensä parissa.
Rannalla lapiot uppoavat hiekkaan. Pikkupoika uittaa kaarnalaivaa. Toiset nikkaroivat porukalla puuautoja. Lettipää on päässyt pyykkipäivänä ripustamaan vaatteita narulle äidin mukana.
Yleensä lapset eivät näytä huomaavaan heitä ikuistavaa maalaria. Mutta lapsenlapsi Siina katsoa tikottaa häntä erikoislähikuvassa
Teoksessa
Paavo Tolosen taiteessa väritkin muuttuvat kirkkaammiksi, kun sivellin luonnostelee lapsia.
Etenkin kehitysaluerealistisella kaudella Tolosen lapsikuvilla oli Tuure Holopaisen mukaan ihan oma merkityksensä.
– Kehitysaluerealistinen kausi on sellaista siniharmailla ja ruskeilla sävyillä tehtyä, vähän pysähtynyttä aikaa. Lapsikuvat muodostavat kontrastisen parin tälle muuten alakuloiselle kehitysaluerealistiselle ympäristölle.
– Lapset edustavat kesää ja tulevaisuuden suuntautuvaa iloa. He ovat lähes aina auringonpaisteessa ja iloisissa leikeissä.
Lapsia löytyy myös Tolosen sakraalitöistä, esimerkiksi Puolangan kirkon alttaritaulusta.
– Rakennus on aikanaan rakennettu tietohallinnon tarpeisiin. Nyt kun niitä koulutustarpeita ei enää ole, on lähdetty pohtimaan, mitä rakennukselle voisi tehdä, Pudasjärven kaupungin kulttuuriohjaaja Birgit Tolonen kertoo.
– Meidän mielessä tämä on kulttuurikeskus, hän selittää kylttiä.
Pohjantähti-rakennuksen toinen siipi on kulttuuritoimen hallinnassa. Toisesta siivestä löytyy Oulunkaaren toimistopalveluita.
– Haaveissa olisi saada koko talo, molemmat siivet, näyttelykäyttöön etupäässä. Kuvataidehan on Pudasjärven vahvuus. Kulttuurineuvos Tuure Holopainen on tehnyt käyttösuunnitelman koko talosta. Toisessa siivessä olisi vaihtuvien näyttelyiden tila ja toisessa Paavo Tolosen näyttelyiden tila.
Tänään siellä avautuu Paavo Tolosen teemanäyttely
– Jos rakennuksessa sijaitsevaan auditorioon tehdään pieniä muutoksia, sinne saadaan pikkasen vajaat sata paikkaa. Kiertävä elokuvannäyttäjä käy jo siellä pääasiassa talvisaikaan. Tänä kesänä elokuvanäytöksiä kokeillaan myös heinäkuussa.
Siipeä, johon Tolosen näyttely on rakennettu, ei ole suunniteltu alunperin näyttelykäyttöön.
– Olemme saaneet siihen oikeanlaiset ripustussysteemit. Mutta valaistus on vielä puutteellinen, vaikka toimii kohtuullisesti.
Artikkelin lähde Kaleva 10.7.2016.