Afrikan tähteä metsästämässä

Englannin Valioliiga näkyy sadoissa miljoonissa kodeissa ympäri maailman, niin myös oululainen pikkuseura JS Hercules.

Jussi Pesonen

On galaktinen sota: salamoi, komeetat lentävät, planeetat törmäilevät liekehtien ja niiden paloja irtoaa pimeyteen. Lopuksi valkoinen aukko imee kaikki taivaankappaleet itseensä.

Premier League World -makasiiniohjelman introssa on universumin meininkiä. Planeetat kuvaavat Englannin Valioliigan futisjoukkueita.

Nyt ohjelman tekijät ovat sattuneet lentämään pohjoisen Suomen kesään, Ouluun. Heitä on kaksi: ohjaaja Steven Ellis Liverpoolista ja kameramies Daniel Huggett Lontoosta.

Oulun keskustassa kuselta haisevan kerrostalokäytävän yläpäässä on ovi auki. Engelsmannien pitäisi olla siellä Jalkapalloseura Herculeksen toimistossa, mutta he ovat lähteneet syömään. Videoitava, nigerialainen valmentaja Daniel Amokachi on myöhässä.

Avaran olohuoneen iltapäiväinen meno on kuin nuokkarilla. Yksi mies lojuu sohvalla, toinen lyö verkkaisesti biljardipalloja ja Herculeksen toiminnanjohtaja Mikko Perälä puhuu puhelimeen ja käveleskelee. Välillä ovisummeri soi ja seuran ympärillä pyörivää monikansallista väkeä pistäytyy sisään.

Sitten Amokachi tulee. Hiki helmeilee tummalla iholla ja hän näyttää rasittuneelta. Amokachi on käynyt kuntosalilla juoksemassa ja ilmoittaa heti, että seuraavalle päivälle pyydetty iltapäivälehden haastattelu ei sovi. Hän istuutuu sohvalle.

– Hikoilen stressin pois, Amokachi selittää.

– Heidän täytyy ymmärtää, että meillä on ottelu sarjajohtajaa vastaan.

Amokachi on pannut kakkosdivarijoukkueen kovaan rääkkiin. Entisenä ammattilaisfutaajana ja MM-kisatähtenä hän tahtoo Herculeksen työssäkävijöiden ja opiskelijoiden harjoittelevan kuin ammattilaiset. Tulosta on tullut ja heittopussiksi ennustettu joukkue kamppailee sijoituksista Kakkosen kärjen tuntumassa. Sarjavoitostakin haaveillaan.

Vielä enemmän menestystä Hercules on saanut mediassa. Perälän firma Topspot tekee Amokachista tosi-tv-sarjaa Nigeriaan ja lumen keskelle päätynyttä Afrikan tähteä on tultu haastattelemaan tv-dokumentteihin ja lehtijuttuihin ympäri Eurooppaa.

Nyt Oulussa ovat tähän mennessä suurimmat tekijät. Englannin Valioliigaa seurataan käytännössä joka maailman maassa ja samoin viikoittaista Premier League Worldia, joka esittelee sarjan taustoja sekä nykyisiä ja entisiä pelaajia. Amokachi oli Evertonin kulttihyökkääjä 1990-luvulla.

Englantilaiset saapuvat.

Amokachi sanoo ohjaaja Ellisille:

– Tänään tai huomenna ei ole hyvä päivä,

Eilen olisi käynyt tai kahden päivän päästä kävisi. Tänään on treenit ja huomenna tärkeä ottelu.

Ellis selittää, että he lähtevät silloin jo pois, ja että 45 minuuttia riittäisi kuvauksiin rannassa punaisten talojen luona.

Amokachi suostuu, jos kuvaus aloitetaan heti, ja haastattelu sopii iltatreenien jälkeen.

Ellis käy hakemassa lentokentältä vuokratun Škodan ja Amokachia lähdetään viemään torille. Aikataulu on tiukka. Englantilaiset ajavat risteyksestä ohi ja matkaa pitää jatkaa Heinäpäähän asti.

– Päädymme Venäjälle, jos käännymme väärään suuntaan, kameramies Huggett vitsailee.

Ellis on hiljaa ja ajaa. Vasemmalle päin kääntyvä peräkärryä vetävä auto tukkii tien.

Amokachi on alkanut jutustella ja torilla hän kysyy, voiko hän kuvattaessa puhua vaimonsa kanssa puhelimessa. Se käy, ääntä ei tarvita. Ellis ja Huggett kävelyttävät Amokachia aittojen editse ja sillalla. Hän astelee hitaasti ja letkeästi. Huggett kuvaa eri kulmista sekä täysivauhtista että hidastettua kuvaa.

Mustahuppariset partamiehet tahtovat puhuttaa Amokachia ja tiedustella mitä oikein ollaan tekemässä. Kolme lasta ryntää paikalle kysymään ”Onko tuo joku tähti!?”. Amokachi juttelee, Huggett videoi.

Amokachi alkaa tuskastua ja kello kolmelta hän sanoo, että täytyy lähteä. Kuvataan vielä yksi otos.

Englantilaiset kyydittävät Amokachin parin sadan metrin päähän hänen kotiinsa. Ellis kertoo tavanneensa Everton-fanin, joka oli antanut koiralleenkin nimen Amo.

Huggett haluaa tietää, miltä saamelaiset näyttävät. Ovatko erinäköisiä kuin suomalaiset?

Kaksikko alkaa puhella etymologiasta. Tuleeko uusiseelantilaisten englantilaisista käyttämä ilmaisu Pom sanoista Prisoner of Her Majesty? Kuulemma ei ainakaan siitä.

He majoittuvat Lapland Hoteliin. Aulassa Ellis selittää ensitapaamista Herculeksen toimistolla:

– Amokachi oli vähän pidättyväinen. Hänhän ei tuntenut meitä etukäteen ja saattoi ajatella, että tarvitsemme häntä viiden tunnin ajan. Kun hän ymmärsi, mistä oli kyse, kaikki oli hyvin. Hän on hyvin ystävällinen. Kun hän kuuli, että olen Everton-fani, oli meillä heti juteltavaa.

Ellis kertoo, että he tuskin olisivat tulleet Amokachin perään Keski-Eurooppaan. Pohjois-Suomessa on aivan eri lailla eksotiikkaa.

Ellisin mukaan Premier League Worldia tekee kahdeksan tuottaja–ohjaajaa, joista hän on yksi. Apunaan he käyttävät freelance-kuvaajia. Tänä vuonna he ovat käyneet muun muassa Jamaikalla, Kiinassa, Etelä-Afrikassa ja Grönlannissa.

– Minua kiinnostaa myös, kuinka innovatiivinen asenne Herculeksella on, kun jalkapalloseura auttaa pakolaisia ja start up -yrityksiä. Pienenpieni seura pohjoisessa rikkoo sääntöjä.

Hercules tukee lupaavia pohjoissuomalaisia yrityksiä. Ottelupäivänä se järjesti niille kiihdytyshenkisen illan ajanmukaisine säkkituoleineen ja pitsatarjoiluineen. Digitaalinen väreily houkutti paikalle boheemeja porvareita.

Steven Ellis piti alustuksen aiheesta brändätty sisältö.

– Inhoan puheiden pitämistä, mutta Mikko pyysi minua.

Tärkeä ottelu alkaa. Hercules on tuonut katsomoon bussilasteittain porukkaa vastaanottokeskuksesta.

Ellis kertoo, että suunnitelmat ovat selvät. Haastattelu Amokachin kanssa meni loistavasti, sillä valmentaja oli valmis puhumaan vaikka ikuisesti. Tarvitaan vielä kuvaa pelistä ja pari pelaajahaastattelua ottelun jälkeen.

Hercules vyöryttää ja luo maalipaikkoja. Ellis elää mukana, huutelee ja hieroo kasvojaan. Kolmessa päivässä hän on ehtinyt kiintyä joukkueeseen.

Huggett videoi ohijuoksevia jalkoja ja yrittää vangita parhaan näköisiä tilanteita.

– En pidä jalkapallosta. Tykkään enemmän lumilautailusta ja surffauksesta, sellaisesta jota saa tehdä itsekseen. Olen kuvannut Valioliigaakin, mutta se on aina sitä samaa. Mukava ura tämä on silti, kun saan matkustaa mielenkiintoisiin maihin, Huggett kertoo.

Oulu-jaksosta tulee noin kuusiminuuttinen. Ellis suunnittelee sen päättyvän kuviin, joissa Herculeksen pelaajat ja Amokachi juhlivat, lyövät ylävitosia ja halaavat.

Artikkelin lähde Kaleva 8.7.2016.