Artikkelin lähde Kaleva
Aki Harju Kaleva
Oulu Linnanmaalla sijaitsevalla massiivisella teräsveistoksella on kiinnostava tarina.
Kiuruveteläislähtöisen Antero Ruotsalaisen suunnittelema veistos nousi kampukselle vuonna 1976. Ruotsalainen oli voittanut Älä sotke ympyröitäni -nimisellä teoksellaan valtion taidetoimikunnan järjestämän kuvanveistokilpailun, jossa etsittiin taideteosta matemaattisen opintosuunnan ykkösvaiheen rakennukseen.
Ruotsalaisen mukaan teoksen suunnittelussa oli mukana suuruudenhulluutta.
"Suunnittelin veistoksen alun perin viisiosaisena. Sain idean, kun sahasin vannesahalla valtavan ison puupölkyn viiteen osaan. Tein niistä sommitelman ja kokeilin, miten ne toimisivat tilassa."
Veistos tehtiin lopulta kolmiosaisena ruostumattomasta teräksestä. Ruotsalaisen mukaan suunnittelussa kävi munaus, sillä materiaalina olisi tullut käyttää mieluummin hapon kestävää terästä. Ilmeisesti sateeseen sekoittuneiden ilmansaasteiden takia veistoksen pinnoitus pääsi myöhemmin kulumaan.
Ruotsalainen muistuttaa, että hän suunnitteli teoksensa sisätiloihin. Monumenttia oltiin jo pystyttämässä yliopistorakennuksen sisälle, kunnes virkamiehet puuttuivat peliin.
"Silloinen rehtori sanoi, että yliopiston lattiapinta-ala on kallista, eikä sitä kannata veistoksen takia pilata."
Teräsveistos pystytettiin lopulta Linnanmaan Pihlajapihalle. Paikka ei alun perin ollut suunnittelijan mieleen.
"Se oli aika kurja paikka. Sinne oli istutettu jumalattomasti pikkupihlajia. Sanoinkin heti, että ei muuta kuin kirvesmiehet hommiin ja pihlajat nurin."
Pystytyskään ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan. Painava teos siirrettiin paikalle nosturiautolla. Ruotsalainen muistelee, että veistoksen massiivisin osa roikkui varsin hennosti nostokurjen varassa.
"Sanoin työnjohtajalle, että kohta tuo kyllä putoaa. Hän vastasi, että veistäjä pysyy vaan etäämpänä. Silloinpa se tulla romahtikin alas. Onneksi teräkset oli hitsattu hyvin."
1990-luvulla kaksi teoksen kolmesta osasta siirrettiin pois alkuperäiseltä paikaltaan eri puolille Linnanmaata. Siirtäminen tuli taiteilijalle yllätyksenä.
"Mietin, että mitä hemmettiä täällä on tapahtunut. Yhtenäisen teoksen osat oli ripoteltu sinne tänne. Lisäksi iso, pylväsmäinen osa oli kallellaan."
Artikkelin lähde Kaleva