Artikkelin lähde Kaleva
Riikka Tuomivaara Kaleva
Oulu Sebastian Lindberg on kuin kuvataiteen Indiana Jones: hän seikkailee Väli-Amerikan temppeliraunioissa, sukeltaa Intian valtameressä ja tuo aarteensa uskollisesti ihmisten nähtäville.
Raahesta kotoisin olevan taiteilijan Oulun debyyttinäyttely avattiin tiistaina Galleria 5:ssä. Yhdeksän akryyli- ja öljymaalausta sisältävä Perdition City on matka uponneeseen sivilisaatioon, Atlantikseen. Suomeksi nimi kääntyy kadotuksen kaupungiksi.
Kaksi vuotta sitten Lindberg aloitti laitesukeltamisen kiertäessään puoli vuotta Aasiaa. Yksi ensimmäisistä sukelluksista sijoittui Filippiineille Coronin saaristoon, jonne Yhdysvallat upotti kymmeniä Japanin laivaston aluksia toisen maailmansodan aikana.
"Biodiversiteetti ja värimaailma pinnan alla on aivan huikea. Uusi elämä on vallannut laivat."
Matkan aikana Lindberg ei maalannut, mutta Aasian ja erityisesti Intian värimaailma jäi mieleen hautumaan.
Näyttelyn taulujen rakennuspalikat loksahtivat paikalleen tämän vuoden alussa tehdyn Väli-Amerikan reissun jälkeen. Lindberg otti muinaisista Maya-temppeleistä valokuvia, joita hän käytti pohjana maalauksien maailmoille.
"Mietin miltä temppeleiden maailma näyttäisi vuosisata jäätiköiden sulamisen jälkeen. Rakennuksissa ei ole ole enää ihmistä, vaan koralli on peittänyt kaiken alleen."
Maalauksista voi löytää myös hindupyhättöjä Intiasta, maamerkkejä Euroopasta sekä taiteilijan kuvitteellisia mielenmaisemia.
Sukeltaessaan Lindberg keskittyi korallien rakenteen ja värien tutkimiseen. Hän kehitti pitkään tekniikkaa, jolla kuvata vedenalaista maailmaa töissään.
"Valuttelen ja painelen töitäni paljon. Lisäksi ikään kuin veistän akryyliväreillä, jolloin syntyy paksu reliefimäinen pinta."
Aikaisemmissa töissä Lindbergin värimaailma on ollut synkempi. Näyttelyiden teemoja ovat olleet muun muassa unettomuus ja Transylvania, johon taiteilija tutustui lomaillessaan Romaniassa.
Lindberg kertoo olleensa aina kiinnostunut kauhuelokuvista ja niiden estetiikasta.
"Piirtelin jo pienenä kuvataidekoulussa peikkoja ja lepakoita. Kauhu voi olla hyvin kaunista. Sitä kautta saa käsitellä omia pimeitä puoliaan ja pysyy tasapainoisena henkilönä."
Taiteilijan mukaan synkkyys ei uusissa töissä ole enää yhtä alleviivattua, vaikka aihe onkin lähtökohdiltaan vakava.
Vaikka Lindberg on kasvanut meren rannalla, Suomessa hän ei ole vielä sukeltanut.
"Se kiinnostaisi kyllä, koska Perämeressäkin on paljon hyvin säilyneitä hylkyjä", hän pohtii.
Kotimaan vedenalainen maailma ei yllä värikkyydessään Aasian tasolle, mutta Lindberg muistuttaa, että maanpäälliseen värimaailmaan voimme vaikuttaa.
"Vinkkinä päättäjille, että rakennuksissa voisi käyttää paljon rohkeammin värejä. Se saattaisi vaikuttaa ihmisten mielialaan pimeinä talvipäivinä."
Artikkelin lähde Kaleva