Artikkelin lähde Kaleva
Luulajalainen elokuvamies ja dokumentaristi Boris Ersson totesi allekirjoittaneelle Mare Balticum -dokumenttielokuvaansa tehdessään: "Teidän puolellanne Perämerta on sattunut paljon dramaattisempia asioita kuin Ruotsin puolella. Ja missä on dramatiikkaa, siellä on tarinoita."
Ersson viittasi lähinnä sotatoimiin, jotka ovat sivunneet Perämeren suomalaista rannikkoseutua. Mutta on toki ollut paljon muitakin tapahtumia, jotka ovat jättäneet jälkensä täkäläiseen tarinaperinteeseen.
Yksittäiset ihmiskohtalot, onnettomuudet, kieltolaki, mereen liittyvät moninaiset elinkeinot - siinä muutamia aihealueita, joista tarinoita kumpuaa.
Muisteluksia on tallennettu, mutta paljon on tallentamatta. Muistitieto ei ole ikuista ja siksi tekee mieli yllyttää itse kutakin tallennustyöhön. Ei talteenoton tarvitse olla "virallista" haastattelua, tarvitaan vain kynä ja paperia. Mummon tai vaarin muisteluksen arvo kasvaa korkoa vuosi vuodelta.
Rantojen asukkaiden tarinoita ovat hyödyntäneet eräät kirjailijat. Tunnetuimmasta päästä lienee Matti Hälli Hailuoto-romaaneineen. Itse olen rantojen asukkina kuullut värikkäistä ihmisistä ja tapahtumista lapsesta lähtien, ja ne suorastaan vaativat mukaan pääsyä kirjoihini.
Samuli Paulaharjun Hailuoto-opuksesta WSOY otti uuden painoksen pitkällisen yllytystyöni jälkeen. Entisajan elämänmeno kalastuksesta ja maanviljelyksestä elantonsa repineiden hailuotolaisten maailmasta on kiinnostavaa luettavaa.
Uusintapainosta toivon K.A. Wegeliuksen jääkärivärväyksestä kertovista kirjoista. Ne vilisevät Perämeren paikkakuntien ja ihmisten nimiä ja kuvaavat usein vaarallisia merimatkoja.
Tapahtumat painottuvat Kemi-Tornio -alueelle ja eteläiselle Perämerelle, mutta myös Haukipudas ja Hailuoto vilahtelevat.
Metsähallituksen kustantamassa Iin Röyttä - laivoja ja ihmisiä -kirjassa kerrotaan Iin ulkosataman vaiheista ja muutoksesta puutavarasatamasta huvivenesatamaksi.
Toivottavasti kirja saa jatkoa, sillä muistoja Röytästä piisaa. Kertojat alkavat kylläkin vähetä. Vanha luotsipolvi on vähissä, samoin vähenevät ahtaajat. Esimerkiksi itäsaksalaisten merimiesten loikkauksista ja salakuljetuksesta on vielä elävää muistitietoa. Sota-ajan jälkeinen asekauppa laivoihin on jo unohtumassa.
Omat tarinansa on myös Ulkokrunnilla. Korviini kantautuneet jutut ja muistot ovat kylläkin enimmäkseen surullisia kertomuksia siitä, kuinka iiläisten ja haukiputaalaisten maita lunastettiin pakolla ja pelotellen yksityisen säätiön luonnonsuojelualueeksi.
Maantieteellisen sijaintinsa takia Ulkokrunni on ollut etappisaari. Venäjän vallan aikana Suomesta salakuljetettiin talvisaikaan hevosia Ruotsiin. Ulkokrunnin pooki toimi salakuljettajien väliaikaistallina.
Jatkosodan aikana ja sen jälkeen saari oli pakolaisia Ruotsiin kuljettaneiden venekuntien etappipaikkana.
Haukiputaan edustan tarinasaaria ovat ainakin Välikari, Satakari ja Kropsu. Välikarissa väitetään ihmisten piileskelleen isonvihan aikana vainolaisia. Epäilen tarinan totuudellisuutta. Pohjois-Pohjanmaan väkeä lymysi 1700-luvun alkupuolen terroriaikaan saarissa, mutta Välikari oli tuolloin vain pienehkö kivikari. Uskottavampaa on, että seudun asukkaiden piilopaikkana oli viereinen Kriisi tai Satakari.
Aina kun tulee puhe Satakarista, iiläiset ja putaalaiset muistavat mainita, että saaressa oli aikoinaan tanssilava, jossa jopa kuulu Dallape-orkesteri kävi musisoimassa. Monet love storyt ja perheenlisäykset lienevät saaneet saaressa alkunsa. Virpiniemen edustan Kropsuun perimätieto kertoo haudatun kaksi naista, joista toinen tapettiin hirttämällä. Tarinan mukaan saaressa on kummitellut.
Kieltolaki on vielä läsnä tarinoissa ja paikannimistössä. Halosenlahdella on Pänikkämatala muistona ajasta, jolloin matalikolle upotettiin pirtukanistereita. Hailuodon luoteispuolella oleva Artunmatala muistuttaa pirtuaikana tehdystä Artun murhasta.
Martinniemessä, vanhassa teollisuus- ja satamayhdyskunnassa, kukoistaa vielä elävä tarinaperinne. Laivanlastausajan muistelijoita on monia, samoin hikeä sahalla, lautatarhalla, massatehtaalla ja talotehtaalla vuodattaneita. Värikkäistä persoonista sahan työhönottaja Hemmin Matista laivafriikki Junnolan Mattiin kerrotaan mieluusti.
Artikkelin lähde Kaleva