Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo
Teija Soini kuvat
Vaala Kamikazepääskysiä! Veneheiton Vertivestivaalien kyläoopperan harjoituksissa ollaan kesäisellä piknikillä Jyväskylän seminaarinmäellä. Näyttämön päältä syöksyy pääskysiä ruoanhakumatkoilleen. Kaikki toiminta sujuu sulassa sovussa.
Tänä kesänä Vertivestivaalien kohokohtana nähdään Runon lintu ja liekki. Varhaisimpana suomenkielisenä naislyyrikkona tunnetun Isa Aspin (1853-1872) lyhyestä elämästä kertova teos nähtiin ensi kerran kesällä 1999 Veneheiton Vastuksen talolla.
Idean Isa Aspin elämästä oopperana sai vaalalainen laulunopettaja Helena Vähäsarja-Haataja. Vaalassa - tuolloin osana Utajärveä - syntynyt Asp ansaitsisi tuolla näin huomioiduksi, hän ajatteli.
Kaikeksi onneksi omassa perhepiirissä löytyy säveltäjä: Vähäsarja-Haatajan kanttoriveli Risto Vähäsarja innostui ajatuksesta. Toimittaja Ritva Hakkarainen teki tekstin ja Pauli Haataja ohjasi ja laati libreton.
Tämän jälkeen Vertivestivaalilla on kuultu lisää samasta lähteestä kahden muun kyläoopperan verran.
Isa Aspin aika oli palata, tapahtuman taiteellinen johtaja Vähäsarja-Haataja toteaa, koska tänä vuonna on kulunut 160 vuotta tämän syntymästä.
Hän on tutussa roolissa Isan äitinä, samaten isän roolissa kuullaan taas Tuomo Häkkilää ja Joel Backmanina Juha Vähäsarja.
Päätehtävän on saanut nuori vaalalainen laulunopiskelija Katri Kantola.
Toteutuksessa sen sijaan on haettu uutta. Ohjaaja Topi Mikkolan mukaan esityspaikan muuttuminen vaati totaalista muutosta.
Toisaalta alkuperäisen ohjaajan työn kunnioittaminen edellytti, ettei kollega käynyt tekemään siitä näkemyksestä omaa versiotaan.
Kyläooppera siirtyi 2002 Veneheiton Suutarinkylälle Pekka Välisen luomutilan hallussa nykyisin olevan Ylisen tilan kivinavettaan.
Vähäsarja-Haatajalle tällä on omaa erityistä symboliikkaa: hän ja Risto-veli syntyivät aivan naapurissa Suutarinkylän koululla, jossa vanhemmat Väinö ja Aino Vähäsarja toimivat opettajina.
Ylisen tilan komea lähes satavuotias navetta soveltuu nykykäyttöönsä varsin hyvin. Sinne on tälle kesää rakennettu parvet molemmille puolen katsomoa.
Heinäseipäätkin ovat päässeet vuosien odotuksen jälkeen hyötykäyttöön: niistä on ladottu parvelle luja ja kaunis suoja-aita.
Täällä ollaan keskellä luomumaitotilan arkea. Kuusikymmenpäinen karja ynähtelee aivan nurkkajuuressa. Kuivaamon takaa avautuu peltoa ja metsää. Valkoinen kissa, Lissu, vaeltaa maisemaan. Ollaan sen valtakunnassa.
Mukana keskikesän hankkeessa on monia, joilla on omakohtaisia muistoja Ylisen pihapiiristä. Yksi muistelee olleensa heinänajossa, toiselle paikka on omaa sukuhistoriaa. Nyt kyläooppera antaa jaettavaksi yhteistä muisteltavaa.
Kaukaisin 30-henkisen esiintyjäjoukon jäsenistä tulee aina Meksikosta saakka - todellisuudessa vain Moskovasta, jossa Eugenio Paoli opiskelee venäjää. Välisen tilalle kesärengin pestin ottanut Eugenio laulaa urheasti suomeksi kuoron riveissä. "Mahdottomia sanoja!" hän puuskahtaa harjoitustauolla.
Iltaa on vielä ja esiintyjät ottavat uudelleen paikkansa näyttämöllä. "Läpimeno", ohjaaja kajauttaa.
Pääskynen lentää vauhdilla pään päältä ruoka nokassaan. Vertivestivaalin kyläoopperan ensi-illan tahtien kajahtaessa sen poikaset ovat jo omilla siivillään.
Artikkelin lähde Kaleva