Mestareiden puhetta

Eeva Kauppinen teksti ja kuvat
Kaleva
Hailuoto Hailuoto-teatterifestivaali heittäytyi tänä vuonna aiempaa filosofisemmaksi ja syvällisemmäksi. Ajatteleva ja tanssiva homo sapiens jätti jälkiään hiekkasärkille ja rantadyyneille.
Perämeren suurimmalla saarella ääneen ajattelivat Konfutse, Tapani Kokko, Juha Menna, Pentti Linkola, Heli Slunga, Antti Nylén ja Kafka.
Yleisöä nämä ajattelijat kiinnostivat. Avajaispäivän esitykset perjantaina Pöllänniemessä, Marjaniemessä ja Hailuodon kirkossa olivat viimeistä paikkaa myöten täynnä.
Festivaalin avasi kaksoisensi-ilta Syke ja Silta Pöllänniemessä. Helle helli ja puupenkit upposivat kosteaan rantahiekkaan.
Katsojia oli niin paljon, että osa ihmisistä seisoi rantavedessä ja seurasi esityksiä vasten iltapäivän auringonsiltaa.
Yleisöjoukosta löytyi myös kaksi koiraa ja yksi punakirjava kissa.
Ounasvaaran Tanhuajat esittivät Pöllänniemen särkillä tanssiteoksen haaksirikosta, mielen maisemista ja aavasta tyynestä. Syke otti kontaktia sekä santaan että rantaan.
Tanssijat Karoliina Kangasniemi ja Anna Myllylä ilmensivät tätä kaikkea nykytanssin keinoin vastavalossa.
Ryhmän kolmas jäsen Hanna-Leena Metsävainio istui Buddhan kaltaisena siluettina särkän kärjessä katse kohti avomerta. Se oli hieno oivallus, joka synnytti kontrastin kaksikon vahvan ja tempoilevan liikkeen kanssa.
Tämän upeampaa ja eksoottisempaa esityspaikkaa voi tuskin kuvitella: auringon välke vedessä, lämmin liplatus, puolen kilometrin vaellus hiekka-aavikolla lammaslaidunten halki ja lintujen huudot.
Festivaalin ominta on myös taiteilijoiden asenne. Kaikki esiintyvät täysillä ja antaumuksella.
Silta jatkoi Keittiötyöryhmän ja Matti Rasin Kafka-sarjaa. Se oli trilogian kolmas jäsen.
Novelli Silta sisältää monta kuin tuulesta temmattua ajatusta, joita kirjailija kiertää ja kehittää. Varttitunnissa ehdittiin siirtyä taiteen arvoarvostelmista poikamiehen sielunelämään.
Korvat höristyivät Juha Hurmeen esittämän nimimonologin kohdalla. Siinä Kafka eläytyy sillan sisimpään. Silta on jäykkä ja kylmä. Sen jäsenet ovat kaivautuneet maahan: kädet tälle ja jalat tuolle puolen.
Tätä siltaa ei ole vielä merkitty karttoihin.
"Kafka-tulkinnat ovat uniikkeja, koska Matti Rasi kuvataiteilijana tuo Kafkan aika abstrakteihin teksteihin ison jutun, ja yhtäkkiä ne aukenevat - tekijöille myös. Tykkään Kafkasta, mutta se on monimutkaista", Hurme kommentoi.
"Kafkan tekstit ovat ajattomia. Sillan kaikki pienet tarinat kertovat loppujen lopuksi saman tarinan, pienen ihmisen hädän omasta olemassaolosta", Rasi toteaa.
Hurmeen ja Rasin lisäksi Hailuoto-teatterifestivaalin taiteelliseen johtotroikkaan kuuluu näyttämötaiteen ohjaava läänintaiteilija Jouni Rissanen.
Hailuodon majakan takana sai ensi-iltansa Suomen Kiinalaisen Teatterin uutuus Konfutsen vaellusvuodet. Käsikirjoittajaksi oli merkitty Konfutse ja ohjaajaksi Tao.
Väkeä virtasi esitykseen pitkospuita pitkin kuin henkiselle vaellukselle ainakin.
Hiekka pöllysi ja nuotio savusi, kun kaksi vuotta jatkuneen kuivuuden keskellä viimeiset eloonjääneet pohtivat edesmenneen mestarin opetuksia.
Jonna Kuittinen Konfutsen hahmossa, Saija Jäntti hänen oppilaanaan ja Juha Hurme mystisenä vedenkantajana ja haudankaivajana ilmensivät hienosti kuuliaisuutta, epäilyä ja kirkkaita havaintoja.
Esityksellä on adekvaatit premissit, iskevät lähtökohdat: ilmasto muuttuu, kansa nääntyy ja hengellistä johtajaa kaivataan kipeästi.
Konfutsen musiikista vastasi Petra Poutanen-Hurme, joka aiemmin illalla liikutti kuulijoita kirkkokonsertillaan. Sibelius-Akatemiaan maisteriopintoihin valittu Poutanen-Hurme ilmensi koskettavasti ja virtuoottisesti eri kulttuurien ja uskontojen tapoja puhutella Pyhää musiikin avulla.
Mitä Konfutse kaikkeen tähän sanoisi?
Hän varmaan mykistyisi, sillä niin osuvaa ja toimivaa oli hänen tekstinsä Hailuoto-kontekstissa. Puolen tunnin aikana kosketeltiin elämää, kuolemaa, hyvettä, ylevää sekä luonnon kulun ja vaikutuksen lakeja.
Mestari pohti ruumiin taakkaa ja elämän kiertokulkua: tekeekö se hänestä rotan maksan tai hyttysen koiven.
Kaunis ilta päättyi kysymyksiin lintujen onnellisuudesta sekä eksistenssin eli olemassaolon kokemisesta. Mitään vastaamatta pääskyt kaartelivat hyttysiä saalistaen katsojien päiden yllä.
Uneksiiko mies olevansa perhonen, vai onko hän perhonen, joka uneksii olevansa minä?



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva