Artikkelin lähde Kaleva
Kai Nevala teksti
Jukka-Pekka Moilanen kuvat
Kaleva
Oulu Lenkkitossut ja Mondo ottavat yhteen. Tasaisesti kuin metronomi olisi taustalla tikittämässä.
400 metriä kerrallaan. Kerta toisensa jälkeen.
Tämä on Raatti.
Stadion paraatipaikalla, Suomen viidenneksi suurimman kaupungin keskustan kulmalla. Silti kauniisti jokisuiston ympäröimänä keskellä luontoa.
Peruskorjattuna yksi maan parhaista urheilupaikoista.
Mutta saako sinne mennä?
Saako ihminen, jolla ei ole kilpaurheilullisia tavoitteita, kävellä sisään Raatin stadionille? Hypätä pituutta tai korkeutta, loikkia aitojen yli tai kiertää kenttää? Kenties ottaa varastosta sopivan kokoisen kuulan ja leikkiä hetken aikaa halvaria tai harjua?
Yllättävän moni oululainen luulee, ettei hän voi käyttää stadionia.
Yllättävän moni on siis väärässä.
Portit ovat auki.
Kello on 9.14 ja Jarkko Sarkkinen on hölkännyt kentän ympäri jo rapian puolen tunnin ajan. Mittari kipuaa kohti hellelukemia, mutta mies on toistaiseksi kentän ainoa käyttäjä.
Pituushyppypaikoilla on pressut vedetty kutsuvasti: täällä on hiekkaa, johon voi hypätä! Jopa vesiesteellä olisi vesi valmiina piirinmestaruuskisojen jäljiltä.
Peltolasta Raattiin pyöräillyt Sarkkinen saa kuluttaa Mondoa aivan rauhassa - mitä nyt työntekijät touhuavat siellä täällä stadionillaan.
Ihmisiä näkyvissä!
Päivikki Lumme johdattaa joukon Oulun Lohien 13-15-vuotiaita uimareita kuivaharjoitteluun. Uintivuoro alkaa stadionin uumenissa tunnin päästä.
"Tämä on erinomainen urheilukompleksi. OIemme nauttineet kesästä stadionilla, mutta ei täällä ole ruuhkaa ollut", Lumme toteaa.
Nurmelle meno kielletty -kyltti on otettu pois juhannuksen jälkeen, mutta heittolajien paikka on Heinäpäässä. AC Oulu ja OPS ovat nurmen pääkäyttäjiä.
Kyllä tästä vielä urheilupäivä tulee.
Kello on 10.15 ja takasuoralla on asetettu aitoja täsmällisesti oikeisiin kohtiin. Homma näyttää aivan valtavalta ja sitä se onkin, sillä paikalle ovat - jälleen kerran - saapuneet aitajuoksijat Juha Valta, 50, ja Tero Valta, 33.
Veljeksillä on takanaan yhteensä jo 50 vuotta miesten 106,7 senttiä korkeiden aitojen ylityksiä.
"Tämä on meille elämäntapa ja henkireikä. Olemme jääneet koukkuun positiiviseen huumeeseen", Juha Valta myhäilee.
Miehet ovat nähneet Raatin monet vuosikymmenet.
"Kokonaisuudessaan kävijämäärä on hiipunut vuosikymmenten saatossa. Sen sijaan veteraaniurheilijoita tuntuu olevan koko ajan entistä enemmän."
Nurmikon sadettajat napsahtavat päälle. Stadionin katsomossa liigakiekkoilija Kimmo Koskenkorva juoksee portaita ylös.
Lounasaika lähestyy, mutta Mika Kaiteralla on toisenlainen nälkä. OLS:n salibandyn A-juniori haluaa edetä urallaan ja juoksee siksi ankaria 200 metrin vetoja.
Äiti Anne Kaitera ottaa aikaa sekundaattorilla ja sisko Pia Kaitera kirittää välillä.
"Taitaa olla yleinen luulo,
etteivät tavalliset kuntoilijat saisi tulla Raattiin", Kaiterat nyökyttelevät.
Pituuspaikalla tapahtuu, sillä hiekka pöllyää noin kuuden metrin päässä lankusta. Rataa kiertää yhtä aikaa kaksi kuntoilijaa.
"Mondo sopii tällaiselle asfaltintallaajalle", viisi kilometriä juossut Kimmo Tiilikainen sanoo.
Sisällä uimahallissa on valtava vilske ja kuntosalilla on paljon ihmisiä. Omituista ja hieman absurdia: ulkona stadionilla on täydellinen kesäsää ja ihmiset polkevat sisällä kuntopyörää.
Viereisellä jalkapallon harjoituskentällä on koko ajan joukkueharjoituksia. Stadionillakin on illalla varattu vuoro Oulun Pyrinnön ja Kuivasjärven Auran massoille.
Mutta juuri nyt stadionilla hurisee ruohonleikkurin moottori ja iholle käy hento tuulenvire. Välillä korva rekisteröi juoksevien
jalkojen äänet.
Tekee mieli panna silmät kiinni ja nukahtaa.
Silmät auki!
Edestä kävelee lihaksikkaita, hoikkia ja ruskettuneita miesvartaloita pelkissä uimahousuissa.
Keijo Myllyselkä, 65, ja Veijo Myllyselkä, 63, ovat kunnioitettavan huikeassa fyysisessä kunnossa. Miehet ovat pitäneet itsestään huolta myös aktiiviuran jälkeen.
Veljekset olivat Raatin korkeushyppypaikalla jo vuoden 1971 Kalevan kisoissa. Veijo kierähti aikoinaan tuloksen 208 ja Keijo ylitti 201 sentin korkeudella olleen riman.
Nyt rima on matalammalla, mutta unelmat edelleen korkealla.
"Tähtään veteraanien SM-kisoihin. Jos 160 senttiä ylittää, on mitaleilla", Veijo Myllyselkä kertoo.
Miehillä riittää ponnistusvoimaa ja tarinoita menneiltä vuosilta. Keijo Myllyselkä ounastelee, että kaksikko on tempaissut yhteensä yli 10 000 hyppyä Raatissa.
"Täällä on atmosfääri kuin kirkkoon tulisi", hän tunnelmoi.
Ja mikä saa Muhokset miehet ajamaan tasaisin väliajoin Ouluun?
"Muhoksella ei ole patjoja eikä telineitä", veljekset päivittelevät.
Tälläinen tämä Raatti on. Jos internetistä löytyvään vuorolistaan ei ole merkitty varauksia, stadion on kaikkien käytettävissä.
Tänä hellepäivänä kello 16:een mennessä kävijöitä on ollut tasaisesti, mutta ei paljon. Kuntoilijat voi laskea kahden käden sormilla.
Kilpaurheilijat osaavat Raattiin. Muun muassa koripalloliigaa Kauhajoen Karhussa pelaava Ynnin kasvatti Jussi Eskola tekee kesäharjoituksiaan stadionilla. Tänään myös Telemarkin kilpatanssija Jussi Jurkola ottaa pääsuoralla vetoja.
Puolustusvoimien cooper- ja kävelytestien jälkeen Raatti hiljenee kokonaan, mutta muutaman minuutin päästä Pyrinnön ja Auran vuorot tuovat kentälle lisää harrastajia.
Kansalaiset, arvon kuntalaiset! Raatti on myös teidän käytössänne.
Artikkelin lähde Kaleva