Artikkelin lähde Kaleva
Hanna Kuusiluoto Kaleva
Oulu Luvut ovat hurjia. 3,5 vuotta sitten Suomessa oli 350 triathlonin harrastajaa. Nyt heitä on noin 4 000. Suomen Triathlonliiton 76 jäsenseurassa on yhteensä noin 2 000 jäsentä, ja viime vuonna 450 suomalaista kisasi ulkomailla kansainvälisellä lisenssillä.
Lauantaina 1 050 nopeinta ilmoittautujaa juoksee Valvatusjärveen Joroisten SM-puolimatkalla. 400-500 hitaampaa jäi nuolemaan näppejään, kun ilmoittautuminen maaliskuussa suljettiin - viranomaiset ovat rajoittaneet osallistujamäärää turvallisuussyistä.
Mitä! Miksi ihmiset ovat hurahtaneet triathloniin?
Sitä pitää mennä kysymään harmaana vellovan Valkiaisjärven rantaan. Oulun heinäkuuhun rysähtäneessä syyssäässä hytisee märkäpuvussaan Panu Lieto, yksi niistä noin kymmenestä miehestä, jotka ratkaisevat Joroisilla yleisen sarjan SM-mitalien kohtalon.
"Monipuolisuus on se haaste, joka kiehtoo ja motivoi", Lieto vastaa.
"Oman maksimin löytäminen, kun viedään eteenpäin kolmea lajia käsi kädessä. Ja mitä lähemmäs omia rajoja pääsee, sitä haastavampaa triathlon on."
Triathlon on sisukkaiden ihmisten laji.
"Periksiantamattomuutta on pakko olla."
Uimari Panu Liedosta tuli triathlonisti vuonna 2002, kun tulokset lakkasivat parantumasta juniorivuosien ykköslajissa.
Kapeaan kansalliseen kärkeen kiivennyt puoliammattilainen on kahden kesän EM-kävijä ja kisaa tänä vuonna SM-kisojen lisäksi Eurooppa-cupin perusmatkoilla. Laji elää välivuotta, sillä pisteiden keruu Rio de Janeiron olympialaisiin alkaa vasta ensi keväänä.
Jos kaikki menee nappiin, pisteitä alkaa kerätä myös Panu Lieto.
"Tällä panostuksella se ei ole mahdollista", hän sanoo.
"Haluaisin ottaa askelen ammattilaisuuteen. Nähdä, mihin on mahdollista yltää, jos ei tarvitse tehdä kompromisseja rahallisesti, ajankäytöllisesti eikä henkisesti."
Pitkän linjan triathlonistille buumi näyttäytyy mukavana puheena ja pöhinänä. Lieto on kuitenkin pannut merkille myös lajiin hiipivän "tietynlaisen elitistisyyden" - uusissa harrastajissa on huomattavan paljon keski-ikäisiä, korkeasti koulutettuja, korkeassa asemassa työelämässä olevia ihmisiä.
"Minulle tulee Kauppalehti Optio, ja harva se kerta siellä on joku yritysjohtaja kertomassa triathlonhaasteestaan", hän hymähtää.
"Varusteisiin saa uppoamaan loputtomasti rahaa, mutta pitää muistaa, että vähemmälläkin pääsee."
"Olen myös huolissani juniorityöstä. Joroisillakin suurimmat osanottajamäärät ovat 35-50-vuotiaiden sarjoissa."
Jätetään Panu Lieto tekemään viimeistelytreeniään Valkiaiselle ja soitetaan vielä Marko Selinille, josta tuli Suomen Triathlonliiton toiminnanjohtaja juuri silloin, kun buumi Suomessa alkoi. Maailmalla kasvu on jatkunut jo vuosikymmenen.
Selinin selitys suosiolle on sama. Monipuolisuus.
"Triathlon on kova laji, mutta tietyllä tapaa ei ole", hän sanoo.
"Yhtä lajia ei voi treenata samanlaisia tuntimääriä ilman rasitusvammoja."
Kuntourheilijat ovat myös tajunneet, että triathlon on muutakin kuin Ironman- eli täysmatka - 3,8 kilometriä uintia, 180 kilometriä pyöräilyä ja maratonjuoksu. Kisoissa on nykyisin lyhennettyjä uintimatkoja, mikä madaltaa korkeinta kynnystä.
Moni jää koukkuun myös lajin meditatiivisuuteen, usein tiedostamattaankin.
"Pitkät harjoitukset selvittävät päänupin vaativien työhommien jälkeen", Selin sanoo.
Lajiliitolle suosio on haaste. Seuroissa on jouduttu myymään jonkin verran ei-oota, mutta liitto on kouluttanut nopeassa tahdissa uusia valmentajia.
Kansallisen kärjen uskotaan levenevän lähivuosina - lajin luonteesta johtuen sinne nousu vie aikaa, vaikka tuoreella triathlonistilla olisi kansallisen tason kestävyysurheilijan, esimerkiksi juoksijan tausta.
Seuraava askel on juuri Panu Liedon huoli, juniorityö.
"Aloitamme syksyllä juniorivalmennukseen painottuvan valmentajakoulutuksen ja järjestämme ensimmäiset junioritapahtumat", Selin kertoo.
"Maailmalla triathlon on jo monen juniorin ensimmäinen laji, ja haluamme kehittää sitä Suomessa samaan suuntaan. Nyt kaikki nuoret tulevat muiden lajien kautta, esimerkiksi uinnista, hiihdosta ja yllättävän usein myös jalkapallosta."
Artikkelin lähde Kaleva