Artikkelin lähde Kaleva
Eero Marttinen
Kajaani "Ihmiskunnalla on yksi mahdollisuus tuhannesta selviytyä."
Näin sanoi koskisoturi Reino Rinne (1913-2002) parikymmentä vuotta sitten. Aikaa on kulunut.
Onko niin, että Rinteen sanat eivät pidä enää paikkaansa?
Vai onko nyt niin, että meillä on enää yksi mahdollisuus miljoonasta selviytyä - vai yksi mahdollisuus miljardista?
Reino Rinne oli suuri opettaja, ei siis suotta, että hänestä tehtiin Oulun yliopistossa kasvatustieteen kunniatohtori.
Posion karhu, Koillismaan profeetta, tuomiopäivän pasuuna, kirjailija, lehtimies ja koskien suojelija sekä huutavan ääni korvessa, sitä kaikkea oli tämä Reino Rinne, jonka syntymästä on tänään kulunut 100 vuotta.
Koulutukseltaan Reino Rinne oli sananmukaisesti itseoppinut, mutta hän oli monessa mukana.
Hän osallistui lehtikirjoituksillaan, kirjoillaan, puheillaan ja toisinaan räiskyvällä temperamentillaan.
Hän oli perustamassa kulttuurirahastoja, Kaltiota, Merikoski-kerhoa, Lapin taidepiiri Seitaa, Kuusamo-seuraa ja Koillismaan luontoa.
Luonnonsuojeluun hän havahtui 1960-luvulla eikä asiasta sen jälkeen vaiennut. Sanoissaan ja sanojen asettelussaan hän oli jyrkkä: anna minulle atomipommi, olen puhunut, enkä ole vaiennut, tämä on hirmuliskojen aikaa.
Voitetun, mutta ankarasti väännetyn Kuusamon koskisodan jälkeen hänen kuningasajatuksensa oli tehdä Pohjois-Suomesta itsenäinen osavaltio.
"Pohjoissuomalaiset itse osaavat arvioida asiansa ja sen vuoksi on ihan mieletöntä, että meidän asioistamme päätetään etelässä. Meiltähän sinne menee sähkö ja työvoima", sanoi Rinne, jonka mukaan Pohjois-Suomen osavaltio kannattaisi ottaa vakavaan harkintaan.
"Siitä voitaisiin järjestää kansanäänestys - ja saamelaisten etujen turvaamiseksi heistä jokaisella olisi parlamenttivaaleissa kymmenen ääntä. Näin myös heidän vaikutusmahdollisuutensa turvattaisiin."
Työttömyydestäkin Rinteellä oli selviä mielipiteitä.
"Mikä se oikein on se työttömyys. Olihan tuota vielä muutama vuosikymmen sitten töitä. Ja olisi nytkin, jos ihmisen korvaavat koneet laitettaisiin pois käytöstä ja hyväksyttäisin vain sellaiset koneet, jotka auttavat ihmistä työssä."
"Työsuojelu on työltä suojelua. 50 000 nuorta saataisiin heti töihin, kun ei työsuojelu tulisi omine vaatimuksineen väliin. Pieniin yrityksiin milloin tahansa voitaisiin sijoittaa yksi tai kaksi nuorta töihin."
Oli hänellä ratkaisu myös sähkön tarpeeseen:
"Puolet pois energiankulutuksesta ja emme tarvitse ydinvoimaloita eikä uusia koskia tarvitse enää valjastaa."
Eikä hän oikein mielellään katsellut, kun kaupunkilaiset kävivät "huppailureissuilla" vapaasti Suomen luonnossa. Jos maalainen menee maalikyliin, niin joka käänteessä otetaan maksu.
Kun Rinne täytti 80 vuotta niin hän lahjoitti merkkipäivänsä kunniaksi 25 hehtaaria omaa Koillismaataan luonnonsuojelulle.
"Rakas Rakanmaa, Rakas Koillismaa, Suomi, maailma. Rakas luonto ja ihminen. Olemme yhtä. Yhdessä meidän on turvallista elää."
Lahjoituskirjan mukaan Rakanmaahan ei rakenneta mitään, sinne ei leiriydytä, sen annetaan olla ja elää rauhassa omaa elämäänsä.
Reino Rinteen filosofian mukaan luonto kyllä selviää, luonto ei tarvitse ihmistä.
Jo vuosia, monia vuosia sitten Reino joutui harmikseen päivittämään professori A.V. Koskimiehen vanhan maakuntalaulun Kymmenen virran maan uusiksi nimellä Kymmenen vangitun virran maa:
"Kemi, Tornio, Ounas, Oulu ja Ii/toki muistan uomanne aavat/ Vain Ounas ja Tornio lainehtii/toiset sieluni haavoille saavat./ Kemi, Oulu ja Ii nehän vaikertaa: oi kymmenen vangitun virran maa."
"Maa ponneton pohjolan äärillä on/ tämä riistotaistojen tanner. Oli ennen reima ja horjumaton/nyt on muistojen toivoton manner. Tämä maa minun mieltäni kaivertaa/ tämä kymmenen entisen virran maa."
Reino Rinteen syntymäpäivän edellä Kuusamoon Kiutakönkään kosken partaalle pystytettiin muistomerkki.
Kallioon upotetun muistomerkin on tehnyt taiteilija Raimo Jaatinen.
Koskisoturi Reino Rinteen ansiosta myös Oulankajoki virtaa edelleen vapaana.
Artikkelin lähde Kaleva