Kipujen koulima taituri

Golf

Kimmo Siira Kaleva
Oulu Tyttöjen nelinkertaisen Suomen mestarin Karina Kukkosen golflyönti on ollut jo kauan ihastelun aihe. Takavuosina Sankivaaran kentän vakiokävijät äimistelivät teini-ikäisen tytön lyöntien mittaa.
Avaukset oli pitempiä kuin raavailla miehillä, jopa 250-metrisiä.
Vuonna 2012 Kukkonen myönsi itselleen, että ylistetty lyönti on myös rasite. Hän runttasi vuosien ajan palloa tekniikalla, joka rasitti nuorta kehoa liikaa. Selkä ei enää kestänyt.
"Lopulta kylkiluukin murtui. Yritin pelata kipujen kanssa, mutta siitä ei tullut mitään."
Valmentaja-isä Hannu myöntää, että asiaan olisi pitänyt puuttua aiemmin.
"Ajattelin, että miksi pilata toimivaa juttua. Pallo lensi pitkälle."
Kilpailukesä 2012 meni Suomen lupaavimpiin junioreihin lukeutuvalta Kukkoselta kokonaan ohi. Selkä oli saatava kuntoon, samoin lyönti.
Svingimuutos on pelaajalle aina massiivinen ja arvaamaton haaste, mutta Kukkosen tapauksessa palaset ovat loksahtaneet kohdalleen paremmin kuin hyvin. Uusi svingi on selälle aiempaa armollisempi.
"Nyt vartalo kiertyy lyönnin aikana enemmän. Kipuni ovat kadonneet ja peli on kehittynyt."
Kuluvana kesänä Kukkonen on ehtinyt jo sijoittua toiseksi arvostetussa Paltamo Openissa ja voittaa 18-vuotiaiden tyttöjen Suomen mestaruuden.
Paluu huipulle on tosiasia.
Tärkeimmän Kukkosen kyvyistä kertoo muisto vuodelta 2008. Tuolloin 12-vuotias oululainen voitti Turun Harjattulassa 16-vuotiaiden tyttöjen Suomen mestaruuden.
"Se oli erikoinen juttu. Aiemmin samana vuonna olin ollut eräässä kansallisessa kisassa jaetulla viimeisellä sijalla."
Kukkoselle golf ei ole pelailua. Jokaisen harjoituksen ja pelikierroksen jokaisella lyönnillä on tarkoitus.
Hän haluaa kehittyä lajissaan kansainvälisen tason huippupelaajaksi - aivan kuten isoveli-Juhana, joka on ehtinyt jo edustaa Eurooppaa junioreiden Ryder Cupissa.
"Juhana on esikuvani ja tärkein harjoittelukaverini. Jos lyönnissäni mättää jokin, kysyn aina häneltä, mitä pitää parantaa."
Kukkosten sisarusten harjoittelussa on samanlaista paloa ja luovaa hulluutta kuin Torniosta alppihiihdon huipulle ponnistaneen Kalle Palanderin tekemisissä. Karina Kukkosen harjoitukset saattavat kestää jopa neljä tuntia yhteen menoon.
"Kaikki eivät ymmärrä, että harjoittelun aikana haluan keskittyä olennaiseen. En ole silloin juttutuulella", Kukkonen naurahtaa ja tarkentaa:
"Sitten toki, kun syön eväitä."
Viikonloppuna Kukkosen piti osallistua naisten SM-kisoihin Lohjalla, mutta käden jännetuppitulehdus pakotti oululaisen kilpailutauolle.
"Ärsyttää, että koko ajan on loukkaantumisia, mutta ei tälle voi mitään."
Kukkosen seuraava tavoite on naisten EM-kisoissa, jotka pelataan Turussa 24.-27. heinäkuuta. Aura Golfin viheriöillä hän voi putata itsensä suuren yleisön tietoisuuteen.
Golfpiireissä Kukkonen on toki noteerattu.
"Eräästä amerikkalaisesta yliopistosta on jo kyselty Karinan perään. Tarjolla olisi ilmeisesti täysi stipendi", Hannu-isä mainitsee.
Juuri nyt kaikki tapahtuu Kukkosen elämässä golfin ehdoilla.
"Kaveritkin ovat lajin parista."
Tulevat vuodet määrittävät pitkälti Kukkosen uran suunnan. Edessä on tärkeitä kilpailuja ja vielä tärkeämpiä valintoja.
Onnistuminen oikeassa paikassa avaa golfmaailmassa yllättäviä ovia. Kukkonen kiertää kotimaan kisoja, mutta oman osaamisen arviointiin ne ovat jo toissijainen mittari.
"Haluan menestyä nimenomaan ulkomailla pelattavissa kilpailuissa."
Viime viikonloppuna Kukkonen osallistui tyttöjen EM-joukkuekisaan Ruotsissa. Oulussa opittuja taitoja ei tarvinnut hävetä suuressa maailmassa. Ei, vaikka Kukkonen kiersi kenttää rannettaan jääpussilla hautoen.
"Olen mielestäni ikäluokkani parhaiden eurooppalaispelaajien tasolla. Kokemus vahvisti käsitystä siitä, että minulla on kaikki eväät menestyksekkääseen ammattilaisuraan."
Pitkälyöntisyys on aina ollut Kukkosen vahvuus. Eniten tekemistä riittää lähipelitaitojen petraamisessa.
"Lähipeli on kuitenkin se osa-alue, jolla hyvät tulokset lopulta tehdään."
Kukkonen on itsensä ankarin kriitikko.
"Puolestatoista metristä on laitettava jokainen putti sisään!"



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva