Artikkelin lähde Kaleva
Lauri Hirvonen Kaleva
Oulu "Ilmassa alko näkyä värejä, ja tuuli muutti äkisti suunthaa. Alko niinkö tuntua siltä että mie olen tulosa pörröksi. Emmie ollu. Siikaparvi se sielä vaan tulla potki."
Näin sanailee iäkäs lippomies Aki Lintumäen novellissa Meitä tietäjiä ei ole täälä ko mie. Lippomies on Tornionjoen varrelta, Lintumäki alkujaan hämäläispoika. Alueen murteen kirjoittaminen ei ollut helppoa, vaikka Lintumäen äiti onkin Ylitorniolta. Tekstiä syntyi gradunteon lomassa yliopiston kirjastossa.
"Sitä pitää itselle puhua samaan aikaan kun kirjoittaa. Varsinkin, kun yliopiston kirjastossa kirjoittaa, sitä pitää vain supattaa itselle", Lintumäki naurahtaa.
Lintumäen novelli ylsi jaetulle kolmannelle sijalle Maaseudun Sivistysliiton järjestämässä Iso siika -kirjoituskilpailussa. Voiton vei torniolaissyntyinen Akseli Heikkilä.
Kisassa haettiin tekstejä, jotka kertoisivat kalastuksesta ja kalastamiseen liittyvistä perinteistä sekä elämäntavasta pohjoisessa Suomessa. Kaikkiaan neljäkymmentä kirjoitusta valittiin Maahengen kustantamaan Iso siika -antologiaan.
Lintumäen novellissa vanha lippomies kykenee tuntemaan, milloin siiat ovat tulossa. Kirjoittajan mieltymys science fictioon, fantasiaan ja suomalaiseen realismiin sekoittuvat tarinassa.
Vaikka novelli on fiktiivinen, sen taustalla on lyhyt dokumenttielokuva Lippomies, jonka Lintumäki teki osana Arktiset tulet -hankkeen alaista Kylä joen sylissä -webdokumenttia. Lippomies oli paitsi osa webdokumenttia, myös osa Lintumäen pro gradu -työtä Lapin yliopistoon.
Sopiva haastateltava löytyi Kukkolankosken rannalta. "Lähdettiin vain jututtamaan siellä renkuilla olevia äijiä. Sieltä se löytyi."
Lintumäki kertoo arvostavansa todella paljon sitä luottamusta, jolla paikalliset lähtivät mukaan projektiin.
Lyhytdokumentin valmistumisen jälkeen Lintumäelle jäi olo, että asioita jäi kesken. Hän halusi tehdä dokumentaarille päätöksen. Siihen Iso siika -kirjoituskisa tarjosi sopivan väylän.
"Koska muoto oli lyhyt, minulle jäi niin paljon materiaalia ja kerrottavaa päähenkilöstä, että ajattelin, että jotenkin ne täytyy saada ulos."
Lintumäen työhistoria kulttuurin parissa on moninainen. Hän on ollut esimerkiksi tekemässä installaatioita, dokumentaarista elokuvaa, teatteriesityksiä ja performanssia.
"Olen sitä mieltä, että kun itseä kiinnostava aihe löytyy, niin sitten sille vasta ryhdytään etsimään muotoa."
Päivätyönään Lintumäki työskentelee työvalmentajana Oulun kaupungin Taide- ja mediapaja Wankkurissa. Omat projektit odottavat iltaa, tosin perheen ehdoilla.
"Aika hyvä työn jarru ovat pienet lapset. Ne pelastavat ihmisen kuolemasta työhön. Perhe on minun elämäni ykkösasia ja sitten katsotaan, minne riittää rahkeet muihin hommiin."
Lintumäki tietää, että rahoituksen saaminen omille projekteille ei ole helppoa.
"Haluan elää sellaisessa utopiassa, että hyvät ideat vielä menevät läpi ja niille saadaan rahoitusta."
Artikkelin lähde Kaleva