Kaikella rakkaudella Oulua kohtaan

Anssi Juntto
Oulu Raksilassa syntynyt lauluntekijä Mika Kolehmainen ei tunnusta koskaan suunnitelleensa Oulu-aiheisten laulujen tekemistä.
Pikisaaren eteläpuolella sijaitsevalta Rommakonselältä nimensä napanneelle folk-yhtyeelle Rommakolle sellaisia on kuitenkin kertynyt jo useampia.
Oulu on aina ollut Kolehmaiselle lähellä sydäntä, mutta on kaupunki toki tarinallisesti rikas muutenkin.
Se on muuttunut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana paljon, niinpä Rommakon kappaleiden välittämää entisajan ja nykypäivän vastakkainasettelua löytyy helposti.
Ensimmäinen Oulu-aiheinen laulu, Ouluun palaamisesta kertova Krannimies syntyi Kolehmaisen muutettua Helsingistä takaisin vuonna 1999.
"Lapsuudessa puhuttiin hyvin paljon murrekieltä, jota ei silloin murteeksi tajunnutkaan. Oli ruotsin kielestä peräisin olevia murresanoja, kuten krannimies, fröökynä ja kompiainen", Kolehmainen kertoo.
"Kun olin tullut takaisin, sanoja alkoi taas pulpahdella mieleen. Jollakin tapaa kielelliset juuretkin rupesivat taas löytymään."
Kolehmainen oli ehtinyt olla sen verran kauan pois Oulusta, että minän ja sinän vääntäminen "määksi" ja "nääksi" ei tuntunut lauluissa luontevalta, mutta tietyt murresanat tuntuivat toimivan.
Se, että Kolehmainen on asunut aikuisiällä useampaan otteeseen muualla, on luonnollisesti vaikuttanut siihen, millä silmällä biisintekijä kotikaupunkiaan katsoo.
Jos hän olisi pysynyt Oulussa, perspektiivi omaan Oulu-menneisyyteen ja koko Oulun menneisyyteen olisi varmasti erilainen.
Havaitsemiinsa epäkohtiin Kolehmainen ottaa rohkeasti kantaa. "Mutta kaikella rakkaudella Oulua kohtaan", hän huomauttaa.
Teksteissään Kolehmainen on kiinnittänyt huomiota erityisesti elinympäristön muuttumiseen, tärkeiden maamerkkien katoamiseen ja kauniiden paikkojen häviämiseen.
"Kaupungin kauneus murenee pala palalta", hän harmittelee.
"Ihmetyttää, että vaikka vanhan rakennuskannan ja miljöön merkitys viihtyvyydelle on varmasti todettu vuosien saatossa monella tavalla, se ei edelleenkään näy kaupunkisuunnittelussa, vaan Oulussa vanhaa puretaan edelleenkin hyvin aktiivisesti."
Tekstinikkarina Kolehmainen nimeää tärkeimmäksi esikuvakseen saamelaisrunoilija Nils-Aslak Valkeapään, vaikkakin hän myöntää samaan syssyyn, että vaikutteet eivät ole kovin ilmeisiä.
Maininnan ansaitsevat myös kirjailija Eino Leino ja sanoittajalegenda Reino Helismaa.
Rommakon folk-vetoisessa musiikissa on vaikutteita vieläkin laajemmalta.
Toisinaan Kolehmainen saa innoituksen maailmalta, esimerkiksi balkanilaisesta kansanmusiikista, toisinaan kipinä tulee vanhoista iskelmistä. Nuorempana monissa eri kokoonpanoissa soitettu rock ei sekään ole päässyt unohtumaan.
Vuoden 2012 alussa perustetussa Rommakossa musisoivat Kolehmaisen (laulu, kitara, haitari ja huuliharppu) lisäksi Tomi Kiilakoski (kitara ja mandoliini), Essi Räsänen (viulu ja laulu) ja Janne Hansen-Haug (basso), joilla on yhteistä bändihistoriaa muun muassa Elokuun Orkesterin riveistä.
Vakituinen rumpali on hakusalla.
Puolentoista vuoden aikana yhtye on heittänyt jo 27 keikkaa kesäkuukausiin painottaen. Ensimmäinen pitkäsoitto on tarkoitus saada valmiiksi tulevan talven aikana.

Artikkelin lähde Kaleva