Artikkelin lähde Kaleva
Lauri Hirvonen Kaleva
Muhos Pekka Perä oli vuoden ja kolme kuukautta, kun isä kaatui Lapin sodassa. Sisko syntyi reilu kaksi kuukautta hänen kuolemansa jälkeen - jouluaattona.
Sisarukset eivät olleet ainoita.
"Pudasjärvellä jäi 381 sotaorpoa. Se on hirveä määrä yhden pitäjän osalta."
Oulun seudun Sotaorvot ry:n puheenjohtajana toimiva Perä on muodostanut kuvan isästään muiden kertomana. Kerronta siitä, millainen isä oli, tuli kyläläisten taholta eri yhteyksissä.
"Oikeastaan enemmän sieltä kuin kotipiiristä."
Yleisesti ottaen sotaorpoudesta puhuttiin vähän. Perä on hankkinut lisätietoa isästään vasta eläkkeellä ja yhdistystoiminnan myötä.
"Olen saattanut olla neljä vuotta samassa konttorissa töissä jonkun ihmisen kanssa, eikä kumpikaan ole tiennyt, että olemme sotaorpoja. Niin vähän siitä puhuttiin ennen kuin sitten 2000-luvulla, jolloin alettiin perustaa näitä yhdistyksiä."
Perä huomauttaa, että veteraaneistakin vaiettiin pitkään. Arvoa nostettiin vasta 1980-luvulla.
"Ei siinä varmaan sotaorvoillakaan ollut aihetta kovin tuoda profiiliaan esille."
Perän mukaan myös työelämä on voinut viedä mukanaan, ja vasta eläkkeellä pohditaan, miten elämä olisi voinut mennä.
koko ajan selvää, että pitää pärjätä omillaan.
"Oma apu paras apu, vähän sellainen ajatus se on väkisin tullut."
Kotipaikalla Pudasjärven Ruottisenharjun kylällä oli vain noin viisitoista taloutta. Perä kokee, että pieni kyläyhteisö oli siinä mielessä turvallinen, että se antoi perheelle tukea.
Esimerkiksi kiusaamista Perä ei orpoutensa vuoksi kokenut, vaan kylällä isän koettiin kuolleen tärkeällä asialla ja kunniakkaasti.
Perälle tärkein miehenmalli oli äidin isä eli vanhaisä. Myös Perälle itselleen lapsenlapset ovat olleet erittäin tärkeitä.
"Olen todennut eläneeni parasta aikaa silloin, kun lapsenlapset tulivat vielä syliin."
Hän kertoo oppineensa omien lastensakin todellisen arvon lastenlasten myötä. Nuorena lapsia piti liian itsestään selvänä.
Työuransa Perä teki pääosin S-ryhmän palveluksessa. Ura alkoi 1960 Pudasjärven Osuuskaupan keskusvarastosta, josta hän siirtyi lihaosastolle lihanleikkaajaksi.
"Asuttiin osuuskaupan rautatalon yläkerran vinttihuoneessa, jota kutsuttiin yleisesti ’Herralaksi’. Meitä asui kolme poikaa samassa huoneessa, vesi ei tullut eikä mennyt."
Työura vei lopulta Osuuskauppa Koskiseudun toimitusjohtajaksi Muhokselle vuosiksi 1983-1990, jonka jälkeen Perälle avautui S-ryhmän rakennemuutoksen myötä työpaikka Kouvolasta Osuuskauppa Ympäristön toimialajohtajana.
Kouvolassa työskennellessään Perä oli mukana suunnittelemassa myös Suomen ensimmäistä ABC-liikenneasemaa Uttiin. Kahvipöydässä Perä tekee pienen tunnustuksen: hän vastusti hanketta, sillä ei uskonut sen menestykseen.
Artikkelin lähde Kaleva