Artikkelin lähde Kaleva
Tämä on toinen kesä, kun taide levittäytyy Limingassa sijaitsevan Heiskarin pihapiiriin ja sen lukuisiin piharakennuksiin. Erilaisia tiloja on paljon aittojen hämystä suuren ladon korkeuksiin.
Myös taiteen kirjo on laaja. Taiteilijoita on mukana lähes neljäkymmentä ja heidän sijaintinsa taiteen kentässä vaihtelee kokeneista ammattilaisista vasta taidekoulusta valmistuneisiin tai vielä opiskeleviin yhtä hyvin kuin paikallisiin harrastajataiteilijoihin.
Jollakin tavalla hyvällä energialla näyttelyssä mennään: Ite-henki ja paikkansa vakiinnuttanut establismentti ovat sulassa sovussa ripirinnan vaikka välillä vähän ahtaastikin. Taustalla tuntuu vaikuttavan galleristin ja paikan isännän Matti Heiskarin turhia raja-aitoja kaatamaan pyrkivä kokonaisnäkemys.
Näyttelyn mittavin kokonaisuus on vuosi sitten Lahden taideinstituutista valmistuneen ja sittemmin takaisin Liminkaan muuttaneen Juho Arvolan Stage II vanhassa ladossa. Teos nousee kolmelle seinälle lattiasta katonharjaan ja pitää sisällään teoksia vuosilta 2008-2013, kuin yhden nuoren Wertherin kärsimykset ja ilonkin.
Mitta-asteikon pienimmästä päästä ovat Hannu Ahosolan Kivieläimet, luonnonkivistä ja pronssista koostetut ilmeikkäät otukset. Myös kellariin Ahosola on loihtinut kolikoista ja pronssista pikkuväkeä, Rahakansalaisia.
Huomiota kiinnittävät myös hienot veistäjät Sanna Heikkilä ja Tuija Syrjäniemi.
Heikkilän hybridihaavasta ja marmorista toteuttama Syli on monimerkityksellinen jo ihan kylmän ja lämpimän välille jännittyvän materiaalirinnastuksen kautta. Syrjäniemeltä on esillä muun muassa monta herkkää tutkielmaa ihmiskasvoista.
Oululaista Salonkiartia viime talvena pyörittäneellä kolmikolla Konsta Koivisto, Loviisa Lassila ja Jaakko Myyri on käytössään yksi pihan aitoista.
Henkilökohtainen elämä ja maailmanpolitiikka kietoutuvat yhteen nuorten taiteilijoiden maalauksissa. Ja kieltämättä tällaiset selkeästi motivoidut taiteilija- ja teosrinnastukset luovat navetan kaikenkattavaa kirjoa intensiivisempiä teosyhdistelmiä.
Tällaiseenkin Heiskarin tiloissa on paljon vielä valjastamattomia mahdollisuuksia.
Leena Kangas
Artikkelin lähde Kaleva