Päivi KantonenKalevaKärsämäki Nykyisin Kainuun Ristijärvellä asuva Janne Ruha, 22, julkaisi omakustanteena esikoiskirjansa Kultainen orda viime torstaina.

Sivuja kirjassa on 64 ja runoja vajaa 50. Painosmäärä on sata kappaletta.

"Minulla oli tarve, niin kuin monella muullakin ihmisellä, jättää itsestäni jotain jälkeen", sanoo Ruha mietteliäästi.

Kipinä kirjoittamiseen syttyi nelisen vuotta sitten, kun Ruhan mummo kuoli. Tuolloin Ruha oli työharjoittelussa samassa sairaalassa kuin hänen mummonsa oli potilaana.

"Oli rankka kokemus hoitaa mummoa omana potilaana. Mummon hoitaminen ja kuolema laukaisivat reaktion, jota oli pakko alkaa käsitellä kirjoittamalla. En kuitenkaan kirjoita pelkästään terapeuttisesti, vaan luovuuden takia."

Tällä hetkellä Ruha on töissä Ristijärvellä yksityisessä hoitokodissa, jossa hän hoitaa muistihäiriöisiä ihmisiä.

"Vaikka tunnen saavani työstä paljon, luulen että työ myös auttaa minua kirjoittamaan omalaatuisesti."

Yöllä on paras kirjoittaaKultainen orda on elämäntarinallinen kirja, joka kuvaa tunteita. Kirjassaan Ruha käyttää tunnekoodeja, joilla hän kommunikoi myös muistihäiriöisten ihmisten kanssa.

"Töissä emme kommunikoi samalla tavalla kuin muiden ihmisten kanssa keskusteltaessa. Mummo voi esimerkiksi hokea haluavansa kotiin. Kodilla hän saattaa kuitenkin tarkoittaa jotain aivan muuta kuin perinteistä kotia. Koti on tavallaan kielikuva, joka symboloi muuta, esimerkiksi lämpöä. Sama asia on runoissa."

Esikoiskirjan nimi Kultainen orda on kielikuva, mutta se viittaa myös mongolivaltakuntaan keskiajan Euroopasta.

Ruha kokosi teostaan yli puoli vuotta. Suunnitelmissa kirja oli kuitenkin jo kauemmin. Ja kun nuori mies vuosi sitten voitti tarinaniskennän Suomen mestaruuden, päätti hän kirjoittaa kirjan.

"Kokosin kirjaa aiemmista teksteistäni työn ohessa. Yövuoroilla kun mummot nukkuivat huoneissaan, minä kirjoitin koneella. Yöllä on kaikista paras kirjoittaa, sillä silloin ihminen on erilaisella aaltopituudella. Yöllä ihminen on kuin jossain toisessa valvetilassa."

Kultainen orda kertoo omakohtaisesti Ruhan kasvukivuista ja siitä kun lapsi kasvaa ja lähtee pois perheestä. Kirjassa on kuvattu myös muita elämän kipuja, vihan tuntemuksia ja muun muassa Ruhan kihlauksen purkautumista.

"Ei minua häiritse, että muut lukevat elämästäni, sillä en mainitse kirjassani ketään ihmistä tai paikkaa nimeltä. Olen piilottanut ihmisiä ja persoonia kirjan paikkoihin ja esineisiin, mutta suoraan lukija ei niitä löydä. Se on kuitenkin hyvä, sillä se antaa lukijalle mahdollisuuden tulkita myös omaa elämäänsä."

Kirja asioistajoista ei puhutaKirjassaan Ruha on käyttänyt paljon voimakkaita sanoja kuten kuolema, vainaja tai onni.

"Kirja pitäisi lukea yksin jossain kaukana täydellisessä hiljaisuudessa ääneen, koska silloin voimakkaat sanat jäävät paremmin mieleen."

Janne Ruhan mielestä kirja leikkii ironisesti sillä, kuinka ihmiset eivät saa enää kuolla normaalisti.

"En ole työvuosieni aikana nähnyt yhtäkään diagnoosia, jossa lukisi, että hän kuoli vanhuuteen. Syinä ovat yleensä sydänsairaus, sokeritauti tai aivoinfarkti."

Tulevaisuudessa Ruha aikoo jatkaa kirjoittamista.

"Pakkohan se on jatkaa, kun tähän on kerran ryhtynyt", nuori mies naurahtaa, mutta lisää kirjoittamisen olevan se hänen juttunsa.

Tulevaisuudessa Ruha aikoo kehittää Ristijärven kulttuurielämää sekä puolustaa Elämäntarinafestivaaleilla ensi viikonloppuna viime vuoden mestaruuttaan.



Janne Ruhan kirjaa on lainattavissa Kärsämäen ja Ristijärven kirjastoista sekä myytävänä Kärsämäen Taidetalo Nahkurissa.