Suomikumma tarttuu muuhun kirjallisuuteen

Sekoittamista tehdään myös suomalaisen fantasia- ja tieteis-
kirjallisuuden sisällä.

Kauhun, fantasian ja scifin ainekset voivat elää sulassa sovussa myös saman kirjan sivuilla.

TAPANI MYLLY

STT, Maarianhamina

Suomalainen fantasia- ja tieteiskirjallisuus ei enää aina erotu selvästi omana genrenään muusta kaunokirjallisuudesta. Sen sijaan niin kutsutun suomikumman elementteihin voi törmätä monissa nykyisten kirjoittajien teoksissa.

– Kirjan ei tarvitse enää olla luokiteltavissa, vaan genrejä sekoitetaan täysin tietoisesti, kirjailija Johanna Sinisalo kertoo.

Sekoittamista tehdään myös varsinaisen suomikumman sisällä, jossa kauhun, fantasian ja tieteiskirjallisuuden ainekset voivat elää sulassa sovussa myös saman kirjan sivuilla. Aikaisemmat tarkat luokittelut ovat häviämässä.

– Kuka enää esimerkiksi antoi Jussi Valtosen viimevuotiselle Finlandia-palkintoteokselle lähitulevaisuuteen sijoittuvan tieteiskirjan leimaa, Sinisalo kysyy.

Tilanne oli täysin toisenlainen vielä vuonna 2000, jolloin Sinisalo voitti itse Finlandia-palkinnon Ennen päivänlaskua ei voi -teoksellaan. Hän oli tuolloin ollut julkisuudessa lähinnä tieteiskirjailijana.

– Palkinnon saatuani kymmenet ihmiset tulivat minulle sanomaan, etteivät halua lukea kirjaani, koska heitä eivät laserpyssyt ja avaruusalukset kiinnosta, Sinisalo muistelee.

Kirjallisuuden tarkka laputtaminen tiettyyn genreen on monella tapaa sekä lukijoiden että kirjailijoiden tappio. Sinisalo kertookin toivovansa, että suomikumma-termi menettäisi lopulta kokonaan merkityksensä ja puhuttaisiin vain kirjallisuudesta.

– Jos minun teokseni laitetaan kirjastossa tieteiskirjallisuuden hyllyyn, pettyvät juuri laserpyssyjä ja avaruusaluksia etsivät. Ne taas, jotka saattaisivat nauttia kirjoistani eivät mene tieteiskirjallisuuden hyllylle lainkaan, Sinisalo pahoittelee.

Nuorisokirjallisuudessa on ollut jo monta vuotta vallalla fantasiainnostus, joka on tuonut kirjojen ääreen myös sellaisia nuoria, jotka eivät ehkä muuten lue lainkaan kirjoja.

Näin myös julkaisutoimittajina, kriitikkoina ja kirjailijoina alkaa olla ihmisiä, jotka ovat lapsuudestaan saakka tottuneet lukemaan fantasiakirjallisuutta. Siirtyminen aikuisten suomikummaan on näille lukijoille ja toimijoille hyvin luontevaa.

– Nuoret ovat oppineet ajattelemaan, että on mielenkiintoisempaa lukea tai kirjoittaa jostain muusta maailmasta kuin siitä, jossa he elävät. Heille on hyvin luonteva asia, että kirjoissa käsitellään myös muita kuin arkisia tai realistisia asioita, Sinisalo sanoo.

suomikumman ympärillä on varsin aktiivinen toimijajoukko, joka on saanut myös kansainvälistä tunnustusta.

Esimerkiksi alan harrastajien tapahtumalla Finnconilla on varsin hyvä maine ulkomaisten nimekkäiden kirjailijoiden keskuudessa. Sinisalon mukaan suomikumma onkin monella tapaa hyvissä käsissä.

– Meillä on suuri harrastajakirjoittajien joukko, josta on noussut myös uusia tähtiä kuten Emmi Itäranta ja Hannu Rajaniemi. Samaten monen jo vakiintuneen kirjailijan teoksissa on joukossa suomikummaa, Leena Krohnista ja Jyrki Vainosesta alkaen. Aina lukijat eivät edes etukäteen tiedä, että nämähän ovat suomikumman edustajia, Sinisalo toteaa.”Vahvat ja temperamenttiset hahmot ovat aina kiehtoneet minua. Mielestäni täydellisen hyvät ja kaunistellut hahmot eivät ole realistisia.”

Sarianna Suorsa

Sarianna Suorsan nuorille suunnattu fantasiakirja tuulettaa perinteisiä sukupuolirooleja. ”En halunnut kirjoittaa kirjaa, jossa miehet taistelevat ja naiset tekevät ruokaa. Kirjan naispäähenkilössä on jopa pahuutta”, Suorsa sanoo.

 

Oululaiskirjailija loi julman maailman

Eleonoora Riihinen

Oululainen Sarianna Suorsa, 21, edustaa sukupolvea, joka on kasvanut lukien ja fanittaen tieteis- ja fantasiakirjasarjoja.

Suorsalle olikin luontevinta ammentaa niiden vaihtoehtoisista ja taianomaisista todellisuuksista aineksia omaan kirjoittamiseensa.

Bookcover-kustannusyhtiö on julkaissut Suorsan esikoisteoksen Rising moon: Evanescent – Katoavainen. Kyseessä on trilogian ensimmäinen osa.

Nuorille ja nuorille aikuisille suunnatuissa nykykirjoissa tapahtumat sijoittuvat usein fantasiamaailmaan, joka on kaukana satujen prinsessamaailmasta. Ne ovat synkkiä ja dystooppisia.

Myös Suorsan romaanissa todellisuus on julma, suorastaan raaka.

– Halusin kirjaan epäoikeudenmukaisen maailman, koska se herättää enemmän tunteita, Suorsa kertoo.

Kirjassa Lunar-eclipse-niminen maa valmistautuu sotaan. Syntymättömiin lapsiin on istutettu erikoiskykyjä, jotta heistä tulisi parempia sotilaita.

Nuoria koulutetaan taistelemaan ja tappamaan. Henkilöt joutuvat pohtimaan väkivallan ja tappamisen oikeutusta.

Yhä useammin tieteiskirjojen sankari on nuori nainen. Näin on myös Suorsan kirjassa, jonka päähenkilö Tegan on taas kaukana satujen prinsessoista.

Hän on suorastaan verenhimoinen taistelija, jolla on lyhyt pinna ja epäsovinnaiset jutut. Kyseessä on myös kasvutarina. Tegan ei hyväksy itsessään minkäänlaista heikkoutta eikä siksi pysty luomaan tunnesiteitä muihin ihmisiin.

Fantasiamaailma on kärjistetty versio omasta maailmastamme, Suorsa sanoo. Se antaa mahdollisuuden kritisoida yhteiskuntaa, joka ei anna tilaa herkkyydelle.

 

Fakta

Sarianna Suorsa

Syntynyt vuonna 1993 Rovaniemellä.

Aloittaa syksyllä optometrian opinnot Oulun ammattikorkeakoulussa.

Aloitti kirjoitusharrastuksen 15-vuotiaana novelleista.

Kirjoitti esikoisteostaan noin vuoden ajan.

Kirjan on julkaissut suhteellisen tuore kustannusyhtiö Bookcover.

Työstää parhaillaan Rising moon -kirjatrilogian toista osaa.

Lempikirjasarjoja: Stephanie Meyer: Houkutus (Twilight), Suzanne Collins: Nälkäpeli, Cassandra Clare: Varjojen kaupungit ja Karin
Slaughter: Sara Linton -sarja.

Johanna Sinisalon
vinkit suomikummaan tutustumiseen

Pasi Ilmari Jääskeläinen:
Lumikko ja yhdeksän muuta

Tiina Raevaara:
Hukkajoki

Marko Hautala:
Kuokkamummo

Jukka Laajarinne: 72

Jenny Kangasvuo: Sudenveri

Miina Supinen: Säde

Marisha Rasi-Koskinen: Valheet

Juhani Känkänen:
Toivon mukaan

Siri Kolu:
Metsänpimeä

Anne Leinonen: Pienen rasian
jumala ja muita novelleja