Kommellusten kilpajuoksua järven rannalla

Agapetuksen romaanin näytelmäversion huumori löytyy kesäteatterin perusaineksista.

Ensi-ilta

Teatteriryhmä Lakat: Aatamin puvussa ja vähän Eevankin. Käsikirjoitus Agapetus. Dramatisointi Mikko Kivelä. Ohjaus Leena Tiainen ja Tarja Kannus-Kivelä. Lavastus ja puvut Eila Rovio. Äänet Kari Koret. Rooleissa muun muassa Matti Harju, Antti Määttä, Mirja Kela ja Onerva Nuojua. Jäälin maja 1.7. Seuraavat esitykset muun muassa 5.7 kello 14 ja 19, 7.7 ja 10.7 kello 19 sekä 12.7 kello 16.

Aatamin puvussa ja vähän Eevankin perustuu Agapetuksen, eli Yrjö Soinin, vuonna 1928 julkaistuun samannimiseen romaaniin. Sittemmin tekstistä on tehty useita näyttämösovituksia ja filmatisointeja.

Teatteriryhmä Lakat on ohjaajiensa Leena Tiaisen ja Tarja Kannus-Kivelän kanssa tarttunut Mikko Kivelän dramatisointiin.

Kiire ja sen seuraukset ovat näytelmän temaattinen ydin. Jäälin järven luonto näyttämökuvana tarjoaa mielenkiintoisen vastakohdan kiireelle.

Huumori löytyy kesäteatterin perusaineksista: riiaamisesta, karkuun juoksemisesta ja humaltumisesta. Aatamin puvussa ja vähän Eevankin naureskelee myös virkaintoisuudelle, VR:lle ja ruotsalaisuudelle. Parhaat naurut koitetaan kiskoa alastomuudesta ja ristiinpukeutumisesta.

Asemapäällikkö Viirimäki (Matti Harju) on myöhästynyt laivasta. Laiturille sattumalta veneilevät luutnantti Kehkonen (Antti Määttä) ja proviisori Himanen (Simo Kivari) päättävät tarjota Viirimäelle kyydin. Alta aikayksikön kolmikko on jumissa saaressa veneen lipuessa ulapalle päin. Kun näytelmään lisätään vielä vankikarkuri, virkavalta ja nuoria neitejä, on kommellusten kilpajuoksu valmis alkamaan.

Näyttelijöiden puhe on kuuluvaa. Markku Aron tulkitsemat kappaleet rytmittävät kohtausten välisiä siirtymiä. Matti Harju asemapäällikkönä ja Harri Mäkelä vankikarkurina onnistuvat tuomaan oman roolihenkilönsä erityispiirteitä jopa keholliseen ilmaisuunsa.

Mietityttämään jäi luutnantin (Määttä) ja proviisorin (Kivari) ilmaisu. Jos mieshahmojen ammatit kerran ovat jatkuvan mainitsemisen arvoisia, toivoisi niiden näkyvän ilmaisussakin koko näytelmän ajan.

Elena Penttilä

Fakta

Kriitikko kiteyttää

Plussaa: Laajaa, luonnon tarjoamaa näyttämökuvaa hyödynnetään esityksessä luontevasti. Aatamin ja Eevan puvut on toteutettu kekseliäin symbolein.

Miinusta: Kohtauksesta toiseen edetään sujuvasti, mutta kokonaisuus jää jäsentymättömäksi. Luonnon ja kiireen vastakohta-asetelmaan olisi voinut tarttua rohkeammin.

Teatteriryhmä Lakat esiintyy Jäälin majan rannan vehreissä maisemissa. Näytelmässä toisensa löytävät monien kommellusten siivittämänä Simo Kivari (vas.) ja Saara Isola sekä Antti Määttä ja Helena Repola.

Artikkelin lähde Kaleva