Viisikko kokoontuu kotikonnuilla
Pia Kaitasuo
Harvoin saa istahtaa oululaiseen kahvipöytään tällaisella kattauksella: viisi vahvajuurista, varttunutta haastateltavaa.
Kaupunginkamreeri Heikki Bäckströmin ja puolisonsa Annin perilliset Valter Bäckström, 89, Telma Martin, 88, Helena Margesson, 85, Reino Bäckström, 83, ja Anna-Liisa Hirvenoja, 75, ovat koolla syntymäkaupungissaan 29 vuoden jälkeen.
Itse asiassa paikalla ovat Velse, Teppa, Tytti, Rekke ja Alla – aiemmalta perheen sisäiseltä lempinimeltään Pulu.
Ja yksi vielä on läsnä voimallisesti: heinäkuussa 1944 haavoittunut vanhin sisarus Einari menehtyi vain pari viikkoa myöhemmin. Hänen muistoaan vaalitaan herkeämättä.
– Kaikki Oulun lyseon vuonna 1925 syntyneet pojat saivat 1943 käskyn lähteä: alkuvuonna syntyneet ensin, loppuvuonna syntyneet syys–lokakuussa, Velse selittää.
Yhtenäinen porukka piti yhteyttä ennen tiiviisti paperikirjeiden avulla.
– Tytti kyllä kirjoitti aina lyhyesti – lipareita, kuten äiti sanoi, Alla toteaa.
Tytti huomauttaa, ettei se ole koskaan tarkoittanut, etteikö hän ajattelisi omiaan. Nämä tietävät, että kyse on hänen persoonastaan.
Nyt sähköinen viestintä on tehokkaassa käytössä, ja suvun vaiheita on toimitettu digitaaliseen muotoon muidenkin nähtäviksi.
Teppa on erityisen aktiivinen Facebookin Oulu-ryhmissä, ja puhuu Australian Sydneystä asti parempaa Oulun murretta kuin muut perheenjäsenet, sisarukset kehuvat.
Yhdysvalloissa New Yorkin osavaltiossa asuva Tytti on ehtinyt olla Oulussa muutamia päiviä ja totuttelee vielä nopeaan suomen kielen virtaan, joka kulkee sisarusten välillä tauotta.
Teppa tuli jo toukokuussa ja on ehtinyt kiertää jo tuttuja paikkoja.
– Paljoa ei löydy, kun ne on purettu, Teppa mainitsee puhuttaessa perheen vanhoista kotikulmista.
Hänen syntymäkotinsa Vaaskiventiellä, nykyoululaisten Ytyä-talona ehkä muistama, on sijoillaan. Sen sijaan Tuiran Etelätarhatiellä sijainnut kotitalo on purettu.
– Se oli siinä elokuvateatteri Kuohun, nykyisen Starin vieressä, kun lähdetään sitä puistokäytävää kohti Tuiran kirkkoa, Velse selittää.
– Nyt siinä lasten puisto keinuineen, Teppa jatkaa.
– Viimeksi kun olin Oulussa, kotipihan kaksihaarainen koivu oli jäljellä. Ei enää.
Kaikki perheen lapset syntyivät kotona kätilö Hytinkosken ollessa lapsenpäästäjänä.
– Minun syntyessäni, joulukuussa 1941, äiti lähti kävellen Tuiran siltojen yli Nukkelaan, synnytyslaitokselle. Perille päästyään totesi, ettei vielä ollutkaan aika ja käveli takaisin. Minäkin synnyin sitten kotona, Alla selittää.
Bäckströmin perheen koteja listatessa saisi kaupunkialueelle merkitä monta kulmaa.
– Sitä muutettiin aina perheen kasvaessa, toteaa Velse, joka on syntynyt huutokauppakamarin talossa Kauppurienkadun ja Isonkadun kulmassa.
Tytti syntyi Saaristonkadulla Isonkadun ja Uudenkadun välissä, Rekke taas Pekurin talossa Kauppurienkadulla, veli-Velsen syntymäkotia kulmittain.
Sieltä siirryttiin Heinätorinkadun ja Torikadun kulmaan veturinkuljettaja Reisenin taloon.
– 1936 pääsiäisenä muutettiin sitten Etelätarhatie 2/35:een, Velse mainitsee.
Talo myytiin pian, ja perhe muutti elokuvateatterintaloon odottamaan, että sen viereen rakennettaisiin vielä isompi uusi koti.
Sota kuitenkin sotki suunnitelman muun muassa hävittämällä rahan arvon.
– Isä vaikka olikin jo ikämies, 43-vuotias, sai lokakuun alussa käskyn lähteä pataljoonan kokoontumispaikalle Kajaanintullin koululle ja siitä edelleen Karjalankannakselle. Me äiti ja lapset muutimme pian äidin sisaren, Tilma Lidströmin, pihan kivitaloon, Lidströmin makkaratehtaan yläkertaan, Velse selittää.
– Siellä Tori- ja Albertinkatujen kulmakorttelissa minä sitten synnyin, Alla kommentoi.
Vilkasta muistelua makkaratehtaan tienoosta kuunnellessa on kiinnostavaa ajatella, että teknologiakaupungin ydinkeskustassa elettiin korttelipihoissa vielä muuan vuosikymmen sitten.
Arkisen elämän toimintoja, tallista ja pyykkituvasta halkoliiteriin ja tunkioon, hoidettiin pihan Kirkkokadun puoleisella laidalla.
– Ja siinä kulmatalossa asui pianonsoitonopettaja Helge Lück, Teppa muistaa.
– Ja Torikadun puoleisella sivulla oli jossain vaiheessa Tuomisen vaatturiliike.
Korttelin lounaiskulman puutalon asuintiloja hallitsi Tilma-täti. Mainittakoon, että maineikas opiskelijaravintola Rattori-lupi aloitti toimintansa 1971 samoissa neliöissä.
Talon kellarissa oli Lidströmin lihakauppa. Vanhat oululaiset jaksavat vieläkin kehua Lidströmin nakkeja, jotka valmistettiin pihan Saaristonkadun puoleisella sivulla sijaitsevan kolmikerroksisen kivitalon alakerrassa.
Kivitalon asuinkerroksisssa asui muutakin sukua, Bäckströmien asettuessa ylimmän kerroksen merenpuoleiseen päätyyn.
– Sen vieressä oli pieni puutalo, jossa sodan aikana asui evakkoperhe, Alla muistaa.
Pihapiiriä voi luonnehtia monikulttuuriseksi: imeväisten ja vanhusten väliin mahtui aina pari polvea ja kieliäkin riitti, kun tädin mies Oscar Magnus Lidström oli Ruotsista, ja 1920-luvulla tehtaassa toimi saksalaisia makkaramestareita, jotka olivat talouslaman jäljiltä työttöminä.
– Se oli mielenkiintoinen maailma, sillä siellä kävi väkeä vaikka millä asialla ja mistä, Teppa toteaa.
– Torikadun portin takana oli suuria jääpaloja sahanpuruihin kätkettyinä, Alla selittää.
– Ja pihan toisella laidalla olevassa tunkiossa oli rottia, joita pojat ampuivat, Teppa jatkaa.
Teurastamo sen sijaan oli Limingantullissa, vaikkakin makkara-ainesta tuotiin tarjolle Albertinkadulle.
– Kerran tarjolle tuotiin sellainen kopukka, ettei se päässyt enää siitä porttikongista mihinkään, vaan piti lopettaa siihen paikkaan, Rekke kertoo.
Sisarukset jatkoivat makkaratehtaan pihasta itsenäiseen elämään pikkusiskon siirtyessä vanhempien kera uuteen kotiin Isollekadulle 1950-luvun alussa.
Velse, Rekke ja Alla ovat luoneet elämänuran ja perheen Ouluun, mutta ei syntymäkaupunki ole kaukana maailmalle lähteneilläkään – ainakin jos ruokapöytään katsahtaa.
– Lanttulaatikkoa ja rosollia jouluna, pullaa aika usein, Teppa luettelee.
– Minulle salmiakki on ollut aina tärkeää. Muistan, kun ostimme sitä apteekista pikkupusseissa, Tytti sanoo.
– Ja minulla on aina silliä jääkaapissa! Teppa nauraa.
– The birth place – it never leaves you! Never, ever!
”Lidströmin pihapiiri oli mielenkiintoinen maailma. Siellä kävi väkeä vaikka millä asialla ja mistä.”
Telma Martin
Moni asia on muuttunut Oulussa, muttei onneksi lapsuuden kotikirkko, Oulun tuomiokirkko, Bäckströmin
sisarukset saivat todeta. Valter Bäckström (vas. edessä), Anna-Liisa Hirvenoja, Helena Margesson, Reino
Bäckström (vas. takana) ja Telma Martin.
”Korffabrik O. M. Lidström Makkaratehdas”, kuten yrityksen laskulomakkeessa todettiin, sijaitsi Torikatu 23:n ja Albertinkatu 5:n kulmatontilla. Piirros korttelista on peräisin 1920–30-luvulta.
Artikkelin lähde Kaleva 09.08.2017.