Ke
Janne Taanila
Ensi kesänä tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Nallikarin hiekkarannan pohjoiskärkeen rakennettiin majakkaa muistuttava torni.
Veistokselliset valkobetoniset siivekkeet yhtyvät teräsbetoniin ja vankkoihin siniharmaisiin lankkuihin, jotka sointuvat kerroksellisesti yhteen meren ja taivaansinen kanssa.
– Rakennuksella haettiin selkeää vertikaalista kiintopistettä muuten niin tasaiseen horisontin maisemaan, maamerkkiä suunnitellut arkkitehti Kari Niskasaari kertoo.
Hän oli osakkaana NVV-arkkitehtitoimistossa, jossa näkötornin parissa pakersivat myös Jorma Öhman ja arkkitehtiopiskelija Kyösti Meinilä.
– Varsinkin Meinilä luonnosteli aiheeseen paljon tuoreita ja nuorekkaita näkökulmia.
Toimisto oli voittanut 70-luvun lopulla suunnittelukilpailun Kiuruveden kunnantalosta, mikä puolestaan poiki toimeksiannon Oulunsalon kunnantalon suunnittelusta.
Arkkitehdit alkoivat saada nimeä niin sanotun Oulun koulun edustajina, jota Niskasaari ei niinkään luonnehdi tyyliksi vaan asenteeksi.
– Suuntaus oli vastareaktio tiukalle modernismille ja laatikkoarkkitehtuurille. Halusimme suunnitella rakennuksia asiakkaan ja paikan lähtökohdista ammentaen, mutta kuitenkin vapain käsin.
Ensin Nallikarin alueelle valmistui Nallikarin leirintäalueen portti ja sitten näkötorni, joka on kuin majakan ja uimavalvojien vahtitornin risteymä.
Tunnetuista taidesuuntauksista torni nivoutuu luontevimmin postmodernismin alle, mutta Niskasaari ei rakennusta siten hahmota, vaikka yhtymäkohdat myöntääkin.
– Esimerkiksi Amerikassa tyyliin kuului romanttisia antiikinaikaisia vaikutteita, meillä niitä ei ole. Tämä on puhtaasti taideteos, joka henkii vahvaa rantaelämän tuntua.
Rakennus on kestänyt hyvin aikaa, sillä sen arkkitehtuuria pidetään edelleen kiinnostavana. Siitä on tullut koko alueen symboli, jossa voi kokea tuulen ja meren voimat. Kohteen tulkinta ja elämyksellisyys ovat Niskasaarelle osa sen lumoa.
Kaupunki tilasi Nallikariin rakennuksen, jossa yhdistyisi näköalapaikka ja tila lainelautojen vuokraamiseen tai säilytykseen.
Tornin näköalatasanne on tehty muistuttamaan majakan huippua. Tarkoituksena oli, että tornin katossa palaisi valo läpi yön.
Artikkelin lähde Kaleva 09.08.2017.