Naapuripitäjistä tultiin liminkalaisten tueksi
Pia Kaitasuo
Tarinoita takavuosilta, ja samalla arvokas puumerkki paikalliseen historiaan. Sitä on pitäjänneuvos Hannes Kankaan, 88, tänä kesänä julkaisema teos Ahti Kankaan muistoja Suomen itsenäistymisen alkuajoilta.
Kangas kertoo olleensa aina utelias, kiinnostuneensa asioista ja tapahtumista.
– Isä muisteli ja minä kyselin. Aina ajattelin, että kun eläkepäivät koittavat, panen kaiken muistiin. Olen ollut harmissani, kun aikeet olivat jääneet aikeiksi.
Onneksi Kangas oli joitakin vuosia sitten yhyttänyt Anja Garanvölgyin, joka oli ymmärtänyt, että miehen muistelukset on saatava talteen. Syksyllä 2014 ilmestyikin teos Pitäjänneuvos Hannes Kangas, Muistoja elämän varrelta.
– Sitä tehdessä Hannes kertoi näitä isä-Ahdin muisteluksiakin ja ehdotin, että jätettäisiin ne odottamaan omaa hetkeään, Garanvölgyi kertoo.
Se hetki on nyt konkretisoitunut julkaisuksi.
Työparin työskentely sujui sutjakasti, Garanvölgyi toteaa.
– Keittiön pöydän ääreen istuimme eikä minun tarvinnut paljoa kysellä. Hannes oli jo tuumannut valmiiksi, mistä tarinoisi. Se oli aika lailla valmista tekstiä.
Kankaalla oli tähän kaksi hyvää syytä – syntymäpäivät: Suomi 100 ja Liminka 540 vuotta.
Huomionarvoisaa, ja malliksi nykyiselle elolle, on muistelus siitä, miten poikkeuksellisesti seudulla toimittiin sisällissodan päivinä.
Limingassa oli ollut vuodesta 1915 alkaen venäläinen varuskunta. Kun käsky venäläisten riisumisesta aseista ja palauttamisesta kotimaahansa oli itsenäistymisjulistuksen jälkeen annettu, liminkalaiset olivat pulmallisessa tilanteessa.
Pitäjässä toimi kyllä suojeluskunta, mutta venäläiset olivat ottaneet liminkalaisilta pääosin aseet pois. Naapurit tulivat avuksi: Lumijoelta, Tyrnävältä ja Alatemmekseltä – Ahti Kangas heidän joukossaan – saapui suojeluskuntalaisia.
– Oli tiedossa, että venäläisten komentaja oli luvannut olla kapinan tukena, mikäli työväki siihen ryhtyisi. Ja jos sopu talonpoikien kanssa tehtäisiin, niin he antautuisivat, Kangas kertaa.
Talonpoikien nokkamies, valtuuston puheenjohtaja Heikki Tuomikoski ja työväen edustaja, kunnanvaltuutettu Johan Paldanius olivat lyöneet kättä: yhteenottoja ei tulisi. Näin venäläiset saateltiin kotimatkalleen tammikuun 1918 viimeisenä maanantaiaamuna kaikessa rauhassa.
– Suojeluskunnan pojat antoivat tupakkiaskinsakin venäläisille kotimatkan evääksi, Kangas tietää.
Uhka oli kuitenkin ilmassa: miehet jäivät puolustamaan Liminkaa Yrjö Kallisen johtamien oululaisten punaisten hyökkäykseltä Temmesjoen sillalla.
– Isä muisteli olleen hirveä helpotus, kun heitä kehotettiin ampumaan Oulun-punaisia kohti vain varoituslaukauksia. Oli sanottu, että työmiehiä tarvitaan vastakin.
Tilanteen rauettua samat miehet saivat luottamustehtävän olla puolustamassa myös Oulun rauhaa.
fakta
Isä ja poika
Ahti Kangas
(1897–1991) Maanviljelijä Tyrnävän Ojakylästä. Puoliso Fanny Sofia, os. Panttila. Lapset: Alli (1927–1936), Hannes (1929–), Pentti (1930–2005), Kerttu (1934–2005), Kauko (1940–).
Hannes Kangas
Kunnallistutkinto Yhteiskunnallisesta Korkeakoulusta 1957.
Oulujoen kunnan taksoitussihteeri 1957, kunnansihteeri 1958–1964, Oulun kaupunginkanslian sihteeri 1965.
Limingan kunnanjohtaja 1966–1987.
Pitäjänneuvos 1989.
Ahti Kankaan muistoja -teosta saatavilla K-Market Limingasta, Abrahamin pitojen markkina-alueelta ja tilaamalla anjagaran@gmail.com
Hannes Kangas tuo isänsä muisteluksissa henkilökohtaisen elämänkin jyviä tarjolle lukijan pureskeltavaksi. Esimerkiksi harvan pojan isä sitä oli Paavo Nurmen tärkeänä kirittäjänä!
Artikkelin lähde Kaleva 12.08.2017.