MM-titteli erityismainintana ansioluettelossa

Vuonna 1999 Johanna Ala-Siurua harjoitteli AC/DC-moovit Oulu–Tampere-junassa, kastui kaatosateessa ja voitti Ilmakitaransoiton MM-kisat ensimmäisenä naisena historiassa.

Anne Helaakoski tekstit // Risto Rasila kuva

Vuonna 1999, järjestyksissä neljänsissä Ilmakitaransoiton MM-kisoissa, tehtiin historiaa, kun ensimmäistä kertaa voittajaksi valittiin nainen.

Tamperelainen Johanna Ala-Siurua päihitti kanssakilpailijat vetämällä vapaavalintaisena kappaleena AC/DC:n Let There Be Rockin.

Kilpailua tuomaroinut Juha Torvinen totesi, ettei ollut koskaan näissä kisoissa nähnyt yhtä täydellistä suoritusta.

Naisia oli toki ollut aikaisemminkin kisassa mukana. Vuonna 1997 kisojen ensimmäisenä naisena niihin osallistui tuolloin Kiss FM:n juontajana toiminut Jenni Pääskysaari, joka nappasi toisen sijan.

Kilpailuihin Johanna Ala-Siurua osallistui yhdessä opiskelukaverinsa Marja Lammisen (nyk. Tuominen) kanssa.

– Marja oli kuullut, että Oulussa järjestetään kilpailut ja päätimme yhdessä osallistua. Molemmilla oli heti bändit ja biisit mielessä. Minä valitsin AC/DC:n ja Marja Ramonesia.

Tytöt harjoittelivat muuveja junamatkalla Ouluun. Matkaan lähdettiin ajatuksella, että kunhan hengissä selvitään, ainakin hauska viikonloppu on tiedossa.

– Vapaavalintaisen biisin nauha piti lähettää kilpailuun etukäteen, joten se oli valmiina ja kuunneltiin korvakuulokkeilla junassa. Voi olla, että kiinnitimme kanssamatkustajien huomiota, mutta keskityimme suoritukseen niin, ettemme ympärillemme katselleet.

Ala-Siuruan esikuvana oli Angus Young pukeutumista myöten.

– Se oli loppuun asti mietitty juttu. Olen aina tykännyt erityisesti AC/DC:n vanhoista kappaleista ja Angus Youngin kuviot olivat aika selvät. Tavoitteena oli tehdä vähintään yhtä hienosti.

Kilpailu jäi elävästi mieleen. Ensinnäkin satoi kuin saavista, ja toiseksi Ala-Siurualla ei ollut ollut mitään mielikuvaa siitä, kuinka paljon yleisöä kauppatorilla olisi.

– Yleisömäärä oli sateesta huolimatta valtava ja väki mukana täysillä aivan alusta loppuun. Lava oli sateesta liukas ja vähän piti katsoa, miten liikkui. Jännitti ihan kauheasti, ja samalla oli tosi hauskaa.

Kisassa oli mukana yhteensä 13 kilpailijaa, joista seitsemän ulkomaalaisia. Ala-Siurua ja Lamminen olivat kisan ainoat naiset. Pakollisena biisinä oli Guns’n’Rosesin Locomotive. Tampereen neidot pärjäsivät hyvin, sillä Lamminen tuli kuudenneksi.

Palkinnoksi Ala-Siurua sai hienon valkoisen Fender Stratocaster -sähkökitaran. Soittaa hän ei sitä osaa, mutta tallessa se on.

– On sillä aikojen kuluessa soitettu ja joku sitä lainannutkin. Se on arvoesine, josta en luovu. Hauskat muistot jäivät, ja titteli tuntuu seuraavan minua aina. Törmään siihen hassuissa tilanteissa, kuten esimerkiksi nyt, lomamatkalta Italiasta tavoitettu Ala-Siurua nauraa.

Palkinnoksi Ala-Siurua sai hienon valkoisen Fender
Stratocaster -sähkökitaran. Soittaa hän ei sitä osaa,
mutta tallessa se on.

Uudestaan Ala-Siurua ei kilpailemaan lähtenyt, vaikka jotkut toimittajat kyselivätkin kiertueesta tai voiton uusimisesta. Hänestä oli hienoa ja tyylikästä lopettaa huipulla.

Kilpailuun hän kuitenkin osallistui kymmenisen vuotta voittonsa jälkeen, sillä kertaa karsintojen tuomarina.

– Se oli tosi vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin osallistuminen.

Kilpailukin oli muuttunut. Kun Ala-Siurua osallistui, kaikki ilmoittautuneet pääsivät mukaan. Tuomarointiaikana oli jo karsinnat ja finaali.

– Esiintyjät olivat hioneet kuvioitaan, oli enemmän koreografiaa ja asukokonaisuuksia. Kaikki oli paljon tarkempaa ja harjoitellumpaa.

Vuonna 1999 Ala-Siurua oli vielä opiskelija, mutta teatteri oli ollut mukana elämässä jo pari vuotta. Teatteritaustasta lienee ollut hyötyä sen verran, että oli rohkeutta mennä lavalle ja osasi nauraa itselleen, Ala-Siurua miettii ikimuistoista kokemustaan.

Näyttelijänä ja juontajana työskentelevän Ala-Siuruan cv:ssä onkin viimeisenä, vaan ei vähäisempänä, erityismaininta: ”1999: Oulu, Musiikkivideofestivaalit. Ilmakitaransoiton maailmanmestari.”

Fakta

Kisan teemana on tänä vuonna ilmastonmuutos

Ilmakitaransoiton MM-kisojen finaalilla on nyt edessään

22. kerta.

Paikkansa tämänvuotiseen kisaan ovat varmistaneet Kanadan, Saksan, Yhdysvaltojen ja Japanin kansalliset mestarit. Lisäksi viimevuotista voittoaan puolustaa Matt ”Airistotle” Burns Yhdysvalloista.

Loput finalistit selviävät tänään torstaina Mustien hevosten karsinnassa 45Specialissa kello 22 alkaen. Karsinnassa viimeisistä finaalipaikoista taistelee kaikkiaan 20 osallistujaa kymmenestä eri maasta.

Torstaina on lisäksi Oulun Musiikkivideofestivaalin Air Guitar Carte Blanche -näytös Valveen elokuvateatteri Studiossa kello 18.

Finaali aloittaa
Kuuskan paluun
Perjantain finaali aloittaa Kuusisaaren tapahtumapuiston Kuuskan paluu -avajaisviikonlopun. Tapahtuma on ilmainen ja ikärajaton.

Tilaisuus alkaa Temple Ballsin keikalla ja ilmakitararauhanjulistuksella kello 19.

Finaali alkaa kello 22. Sen juontaa englanniksi yhdysvaltalainen ilmakitarakonkari Dan ”Björn Türoque” Crane, sekä suomeksi Mustien hevosten karsinnoista tuttu Jani Kortti.

Maailmanmestari palkitaan Matti Nevalaisen valmistamalla Flying Finn -kitaralla.

Tämän vuoden teemana kisoissa on ilmastonmuutos.

Mediahuomio tuli yllätyksenä

Tiedottaja ja käsikirjoittaja Merja Aakko oli tuomarina Ilmakitaransoiton MM-kisoissa sen kahtena ensimmäisenä vuotena.

Vuonna 1996 hän tuomaroi Oulun ylioppilaslehden päätoimittajan ominaisuudessa, 1997 Oulun tanssin keskus JoJon tuottajana.

Aakko muistelee päätyneensä tuomariksi samoihin aikoihin Oulun Musiikkivideofestivaalien järjestelyihin mukaan tulleen Taina Ronkaisen kannustamana.

– Onneksi mukana tuomarina oli Juha Torvinen tuomassa uskottavuutta.

Aakko muistelee Rotuaarilla käydyn kilpailun osanottajien olleen jo silloin korkeatasoisia ja esiintyjät liikunnallisia heittäytyjiä.

– Meno oli rosoisempaa ja esiintyjät kirjavampaa porukkaa. Nyt he ovat ammattimaistuneet ja brändänneet itsensä. Sitä rosoisuutta ja ei niin hiottua esiintymistä kaipaisin.

Mukana oli joitain hellyttävän nuoria kilpailijoita. Aakko kertoo itse olleensa ensimmäisten kisojen aikana raskaana.

Rumba tai Soundi haastatteli minua ja annoin jonkun äidillisen kommentin. Työkaverit kuittailivat, että hormonit puhuivat, annoit nuorille lisäpisteitä. Mutta ei, arvioin täysin kylmästi tekniikkaa ja tulkintaa.

Aakko muistelee vastaanoton olleen häkeltynyttä ja spontaanin innostunutta. Kisassa oli me-henkeä nostattavaa pöhinää ja ilmapiirissä yhteenkuuluvaisuutta.

– Yllätys oli, että siitä tuli heti mediatapahtuma, vaikkei siihen tietoisesti tähdätty.

Vuoden 1997 kisan jälkeen Music Televisionin toimittaja tuuppasi mikrofonin Aakon nenän eteen ja uteli voittajan valinnasta.

– Kehuin voittajaa kovasti. Se oli minun tähtihetkeni kansainvälisessä mediassa. Kesti ehkä noin viisi sekuntia.

Johanna Ala-Siurua ilmakitaroi vuonna 1999 AC/DC:n tahtiin.



Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 24.08.2017.