Levoton nuori halusi pois, mutta rauha toi takaisin
Tänään Lintulan asukkaat viettävät yhdessä pienen kaupunginosan 50-vuotisjuhlia.
Laura Kangas
Oulu
Kihokkitie nelosen ylimmässä kerroksessa on parveke, josta näkyy silmänkantamattomiin metsää. Kaukana näkyy vilaus merestä.
Keväällä 1968 puut olivat nuorempia, ja ikkunasta näkyi koko Kempeleenlahti. 18-vuotias Raili Perttala asettui silloin perheensä kanssa uuteen kotiin. Vanhemmat olivat ostaneet ensimmäisen oman asuntonsa Oulun Lintulasta.
Perttalan perhe oli muuttanut Ouluun Lieksasta kymmenisen vuotta aikaisemmin. Perheen koti oli ensin vanhan apteekin talossa, sitten Pakkahuoneenkadulla.
Vanhemmilla oli ystäväpariskunta, joka asui vastavalmistuneessa kerrostalossa Lintulassa. Vieressä oli rakenteilla toinen. Ystäväpariskunta kehotti vanhempia ostamaan sieltä asunnon. Mitä te siellä keskustassa, katsokaa nyt näitä metsiä ympärillä, he houkuttelivat.
– Silloin parvekkeelta näki seitsemän kirkontornia, Raili Perttala muistelee 50 vuotta myöhemmin.
60–70-luvulla rakennettu Lintula on yksi Oulun ensimmäisistä lähiöistä. Siellä vietetään tänään kahden taloyhtiön, Tuulihaukan ja Tunturihaukan 50-vuotisjuhlia.
Talojen historia näkyy asukkaissakin, kertoo Tunturihaukan taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Jari Saloranta.
– Tässähän on jopa alkuperäisasukkaita, jotka ovat muuttaneet silloin kun talo on valmistunut, yksikin pirteä 93-vuotias rouva. On tässä myös vastikään muuttaneita, nuoria lapsiperheitä.
Tunturihaukassa on 24 asuntoa ja 40 asukasta, Tuulihaukassa suurin piirtein saman verran. Asukkaat muodostavat oman pienen yhteisönsä. Aktiivisimmat puuhaihmiset järjestävät kesä- ja joulujuhlia, ja tänä kesänä pihaan on pystytetty oma pieni kaupunkiviljelmä, jossa asukkaat kasvattavat salaatteja ja yrttejä.
Puutteitakin on. Kaupat ovat kaikonneet, lähimmät ovat nykyisin Höyhtyällä. Vanhoja taloja ei ole rakennettu esteettömyyttä ajatellen, joskin ongelmaa on korjattu remonteissa myöhemmin.
Pieni yhteisö kaukana keskustasta ei kuitenkaan innostanut nuorta ja levotonta Railia.
– Minähän olin semmoinen tytönhärpäke silloin, että tämähän tuntui olevan ihan huitsin nevadassa. Silloin nuorena ei osannut niin arvostaa sitä. Bussihan toki kulki, mutta jos oli menoa illalla, niin oli hankalampi kulkea. Monesti illan viimeinen bussi ehti mennä, ja sitten käveltiin kotiin, Perttala muistelee nauraen.
Perttalan vanhemmat sen sijaan ihastuivat nopeasti Lintulaan ja sen metsiin. Etenkin perheen isä liikkui mielellään metsissä. Lomilla perhe lähti usein luontoon kauemmaksikin.
Perttala muutti Lintulasta pois 19-vuotiaana, kun opinnot veivät Helsinkiin. Elämä vei lopulta Kanadaan Torontoon, jonne Perttala asettui asumaan miehensä Seppo Lappalaisen kanssa.
20 vuoden päästä Perttalan isä oli nukkunut pois, ja äiti alkoi sairastella. Pariskunta oli jo miettinyt muuttoa takaisin Suomeen. Lopulta löytyi luonteva ratkaisu: muutto äidin kanssa vanhaan kotiin. Perttala palasi Lintulaan vuonna 2011. Nykyään Perttala ja Lappalainen asuvat siellä kahdestaan.
Nyt Perttala on ymmärtänyt paremmin sen, miksi hänen omat vanhempansa viihtyivät Lintulassa niin hyvin aikoinaan.
– Tämä alue jää vähän noiden puiden taakse piiloon, omaan rauhaan. Vaikka nämä alueet tässä ovat ihan asutettuja, niin ei sitä näe. Nyt osaa arvostaa sitä rauhallisuutta.
fakta
Lähiö metsän keskellä
Lintulan alue on rakennettu vaiheittain vuosina 1964–1972.
1960-luku oli Oulussa, kuten muuallakin Suomessa, kiivaan rakentamisen aikaa. Oulun väkimäärä kasvoi nopeasti, ja uusille asukkaille tarvittiin myös koteja.
Lintulan kaupunginosa oli Pohjois-Suomen ensimmäinen laaja aluerakentamiskohde ja yksi Oulun ensimmäisiä lähiöitä Kaukovainion ja Puolivälinkankaan ohella.
Lintulan rakennukset suunnitteli arkkitehtuuritoimisto Uki Heikkinen, joka oli aikakauden johtava suunnittelija Oulussa. Lintulan kaupunginosa oli heidän helmensä.
Lintulan rakentaminen edusti aikanaan uutta rakentamistapaa, niin sanottua yhden rakentajan mallia: rahoittaja ja rakennuttaja olivat sama. Tämä herätti aikanaan epäilyksiä, mutta Lintulan alue valmistui kuitenkin aikataulussa vuonna 1972.
Lintula on esimerkki 1960-luvun rakennusihanteissa myös väljyydessään: talot on rakennettu nykyrakentamiseen verrattuna kauaksi toisistaan, ja alueelle on jätetty runsaasti koskematonta metsää.
Lintulassa vietetään Tuulihaukka- ja Tunturihaukka-taloyhtiöiden 50-vuotisjuhlia kello 12. Ohjelmassa on muun muassa elävää musiikkia.
Artikkelin lähde Kaleva 12.08.2017.