Galaksin kantaesitys, vaiko Yli-Iin?

Kalevi Ahon Sateen aikaan kuultiin nyt ensimmäistä kertaa esittäjinään Virpi Räisänen ja Meta4.

Konsertti

Oulunsalo Soi. Sateen aikaan, mezzosopraano Virpi Räisänen ja Meta4-jousikvartetti Yli-Iin Kierikkikeskuksessa Oulussa 24.8.

Konsertin keskipisteenä oli Kalevi Ahon Sateen aikaan -sävellyksen ”maailman kantaesitys”, joka pani sivujuonteena miettimään kantaesitysten jaottelua ylipäänsä.

Menisikö se niin, että vaatimattomin versio on pelkkä ensiesitys, vähän paremmalla kappaleella Suomen ensiesitys, klassisilla (taide)teoksilla useimmiten Suomen kantaesitys, minkä jälkeen tulee maailman kantaesitys ja huippuna vaikka galaksin kantaesitys.

Niin kuin viulistista saadaan helposti julkisessa festivaalipuheessa viulutaiteilija ja pianistista pianotaiteilija.

Säveltäjä Aholle olisi varmasti kelvannut nimikkeeksi myös Yli-Iin ensiesitys, sillä hän oli henkilökohtaisesti esityspaikan valinnut, ja onhan Yli-Ii sananakin yhdenlainen vokaliisi, joka vain odottaa säveltämistään.

Aho on tunnetusti myös Lapin-hullu Luostolta ja muutenkin syrjäisten paikkojen mies, vaikka hän kuuluu aivan eurooppalaisten klassisen puolen säveltäjien ehdottomaan kärkijoukkoon.

Minkälainen oli Tuomas Anhavan runoihin sommiteltu Sateen jälkeen mezzosopraanoille ja jousikvartetille?

Lyhyesti sanottuna Ahon tyylinen, vakavan musiikkikäsityöläisen ja herrasmiehen vapaasti pulppuava perinnehenkinen nykysävellys, jonka salaviisaasta tekstistä ei aina saanut täyttä selvyyttä edes paperista lukemalla.

Lähtökohtaisesti Anhava makustelee niin vapaasti sanoilla, lauseilla, kuvilla ja tunnelmilla, että sateisen sanankäytön paras ykseys syntyy foneettisesta kuulovaikutelmasta.

Tosin mezzosopraano Virpi Räisänenkin sumeilematta pyöristi sanat tunnistamattomiksi runsas­äänisissä huippukohdissa.

”Anhava makustelee niin vapaasti sanoilla, lauseilla, kuvilla ja tunnelmilla, että sateisen sanankäytön paras ykseys syntyy foneettisesta kuulovaikutelmasta.”

Oli kokonaisuudessa joka tapauksessa maailmankantaesityksen ainesta, jotta Räisäsen voi odottaa esittävän sävellystä vähintäänkin nykyisessä kotimaassaan Hollannissa. Liekö kukaan kääntänyt näitä runoja muille kielille, ja jos on, miten sopinevat Ahon nuottikirjoitukseen?

Konsertin kaksi muuta numeroa, Juha T. Koskisen Soleil Noir (1999/2006) ja Ludwig van Beethovenin Jousikvartetto nro 5 A-duuri op. 18 eivät iskeneet yhtä vahvasti kuin niitä seurannut Sateen jälkeen.

Koskinen katselee tyylillisesti 1980-luvulle ellei kauemmaskin eikä Beethovenin kvartetto edusta säveltäjän tuotantoa kiinnostavimmillaan.

Meta4-kvartetti, eli Antti Tikkanen ja Minna Pensola, viulu, Atte Kilpelä, alttoviulu ja Tomas Djupsjöbacka, sello, teki tapansa mukaan parhaansa musiikin elvyttämiseksi. Hiukan on höyryäminen vuosien kuluessa vähentynyt, mutta kvartetin tyylin kyllä tunnistaa vaikka silmät kiinni.

Meta4:lla on sen verran kysyntää Suomen ja maailman konserttilavoilla – ja kesäloma-aikakin lienee kortilla – että myös Oulusalo Soin taiteellisena johtajana toimineen yhtyeen ehtimistä 20-vuotisjuhlafestivaalille täytyy arvostaa.

Perjantaina Oulun kaupungintalon juhlasalissa seuraan liittyi vielä pianisti Izumi Tateno, joka sunnuntaina pitää oman resitaalinsa Oulunsalo-talossa.

Esko Aho

Artikkelin lähde Kaleva 26.08.2017.