Aappo nousi oopperalavalle innolla ja taidolla
Oopperan kantaesitys
Jukka Linkola: Abrahamin pidot. Kapellimestari Ville Mankkinen. Libretto ja ohjaus Helena Tornberg. Koreografia ja ohjaus Jouni Prittinen. Puvut ja tarpeisto Henna Parkkinen. Rooleissa: Tomi Punkeri (Abraham Ojanperä), Johanna Kropsu (Katri Tuori), Virva Puumala (Aurora Hanneborg), Emma Hannonen (Abraham lapsena), Juhani Alakärppä (Rovasti Berg), Lassi Makkonen (Foudilan isäntä), Ahti Alatalo (Kaiteran isäntä), Janne Sihvo (Abrahamin veli, hevosmies, nuori isäntä), Petra Rissanen (Ensimmäinen kolmesta naisesta, emäntä), Marja Kukkala (Toinen kolmesta naisesta, Viivi), Asta Tikkanen (Kolmas kolmesta naisesta), Satu Lotvonen (Ruustinna Berg), Marjukka Tolppanen (Nuori nainen, Tyyne-Maria), Andrei Zelinski (Kajanus, Abrahamin sukulaispoika Heikki), Sanna Korpi (Kaunis Ida-neiti), Jukka Tallgren (Sibelius). Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajia ja -opiskelijoita. Lapsikuoro. Oulunsalo Ensemble -orkesteri. Vanhan Limingan museoalueella 10.8. Seuraavat esitykset 12.8., 17.8.,18.8. ja 19.8.
Tunnustan. Silmäillessäni etukäteen Jukka Linkolan uuden Abrahamin pidot -oopperan orkesteripartituuria ajattelin, että tätä ei Limingassa pystytä viemään kunnialla finaaliin edes Oulun ammattikorkeakoulun kanssa.
Torstain ensi-illan jälkeen on ilo myöntää olleensa väärässä.
Erehdyin jättämään päämäärätietoisen innostuksen voiman pois laskuista, mitä ei koskaan pitäisi tehdä.
Kaksituntinen teos edustaa jotain ihan muuta kuin ajallemme tyypillistä, helpotettua kesämusiikkiteatteria tanssiorkesterin säestyksellä.
Puolitoista vuotta sitten Linkola vielä pohdiskeli Limingan pappilan pirtissä kirjoittavansa oopperan esittäjille ja ehkä hyödyntävänsä alueen kansanmusiikkia.
Lopputuloksesta tuli vallan toisenlainen. Vaikka harmonia on valtaosin perinteistä, jopa romanttista laatua, teokseen sisältyy paljon vaikeita liikkuvia palasia; säveltäjälle tyypillisiä vaihtuvia tahtilajeja ja vastarytmisiä iskuja, vaativia soolo- ja kuoro-osia ja sisääntuloja.
Solistiosuudet on räätälöity esittäjilleen, mutta heitä suuremmin rekistereissä armahtamatta.
Päälle tulevat vielä näyttämöllinen ja tanssillinen puoli. Linkolan oopperassa olisi urakkaa mille tahansa näyttämölle.
Onnistumiseen tarvittiin paljon osaamista sekä noin vuoden mittainen harjoittelukausi. Lopuksi vielä vähän apua ylhäältä, jotta sadepilvet väistyivät ensi-illassa ilta-auringon tieltä.
Ei ole perusteetonta väittää, että Abrahamin pidot on yksi viihdyttävimmistä ja rakenteeltaan tasapainoisimmista oopperoista, mitä Suomessa on sävelletty.
Se on hauska, väliin syvällinenkin, muttei lainkaan tekotaiteellinen. Karvalakkilaatua myönteisessä mielessä.
Alueen parhaat nuoret ja varttuneemmat voimat on mobilisoitu muistokoti Aappolan läheisyyteen rakennetulle näyttämölle Mari Leinosen Sakke-suomenhevosta (Killi) myöten.
Nimiosan esittävä baritoni Tomi Punkeri tekee Abrahamin pidoissa erityisen sisäistyneen ja koskettavan roolityön. Hän ilmaisee tunnetta luontaisesti, laulaa ja liikkuu pidäkkeettömästi.
Samantyylinen osaaminen, halukkuus, huokuu Aapon elämän kahdesta merkittävästä naisesta, sopraano Johanna Kropsusta Katri Tuorina ja sopraano Virva Puumalasta Aurora Hanneborgina.
Oopperan laajan henkilögallerian kärjestä voi poimia esiin myös koloratuurisopraano Emma Hannosen, joka esittää Abrahamia lapsena. Hänellä on harvinainen lahja saada vaikeatkin kuviot kuulostamaan levollisilta. Kirkuminen pilaisi tunnelman.
Oopperaa siivittää Jouni Prittisen loistelias ohjaus ja koreografia, joka läpitanssitaan välillä sananmukaisesti käsi kädessä Linkolan musiikin kanssa.
Tanssin liikekieli sivuaa kansanperinnepohjaista ilmaisua kekseliään tyylikkäällä tavalla. Koreografia seuraa ja tukee musiikillista rytmitystä. Tällaiseen lopputulokseen tarvitaan halukas, riittävän notkea porukka, joka nyt sattui Prittisen kohdalle.
Henna Parkkisen puvut ja tarpeisto alleviivaavat asioita juuri sopivasti sortumatta yliampuvaan itsetarkoituksellisuuteen, kuten näissä piireissä joskus käy.
Helena Tornbergin libretto käy läpi Abraham Ojanperän elämän kertomusta unenomaisin näyin, mikä on ollut suosittu ratkaisu muissakin elämäkertaoopperoissa.
Kantavana teemana – ikään kuin perustarinaa korkeammalla tasolla – soi korvamadoksi jäävä Linkolan oma virsimelodia Jumala on rakkaus. Se on eräänlainen pehmytversio Ukko-Paavon virrestä Joonas Kokkosen Viimeisissä kiusauksissa.
Nuori Aappo tuo mieleen Aulis Sallisen Kullervon orjaveljen Kimmon yhtä orpona, haavoitettuna alter-egona.
Italian renessanssiajan uskonnollisen kiihkoilijan, Girolamo Savonarolan massiivinen pää à la Hannu Lukin ja siihen kohtauksissa liittyvät gargoili-hahmoiset tanssijat liittynevät Ojanperän ja Oulun seudun yleiseen aatehistoriaan henkisine ”turhuuksien rovioineen”.
Ojanperän ilmeistä biseksuaalisuutta ei oopperassa peitellä, kuten ei sitäkään, miten trumpmaisen kova hän oli kehumaan itseään, jolloin totuus ja toiveet usein sekoittuivat.
Abrahamin pitojen yleistunnelma tihentyy ja synkkenee loppua kohden. Linkola taiteilee ikään kuin hyvän musikaalin ja vakavan oopperan raja-aidalla, ja hän voisi helposti pudota kummalle puolelle tahansa.
Oulunsalo Ensemblen nimellä kulkevassa projektiorkesterissa näkyy monia tunnettuja ammattimuusikkoja Oulun seudulta ja vähän kauempaakin.
Kapellimestari Ville Mankkinen saattoi keskittyä nautiskelemaan, koska esityskoneisto oli vuoden aikana rasvattu eikä näyttämön puolellekaan tarvinnut liiemmin sisääntuloja syöttää.
Oulun kongressitekniikan hoitama monikymmenkanavainen äänentoisto toimi ensi-illassa moitteettomasti ja tuotti kiitettävän tasapainoisen, selkeän kuuntelukokemuksen. Kauas olemme edenneet ajoista, jolloin tekniikka ulkoilmaesityksissä harmittavasti häipyili, rätisi ja vinkui.
Esko Aho
”Abrahamin pidot
on yksi viihdyttävimmistä ja rakenteeltaan tasapainoisimmista oopperoista, mitä Suomessa
on sävelletty.”
Artikkelin lähde Kaleva 12.08.2017.