Uteliaisuus ja kiinnostus kuljettavat kauas

Biotaiteen läänintaiteilija Antti Tenetz vahvistaa tiedettä hyödyntävän taiteenalan kenttää kotimaassa ja kansainvälisestikin.

Riitta Taulavuori

Oululainen kuvataiteilija Antti Tenetz on ilmeisen innoissaan keksittyään kuvauspaikan tälle haastattelulle. Hän haluaa kavuta Tietomaan tornin ullakkokerrokselle, jonne yleisö ei yleensä pääse.

Tenetz pääsi käymään siellä joskus aiemmin, kun hän oli valokuvaamassa salamointia.

Oulun yläpuolinen taivas on tälläkin kertaa lupaavan tummanpuhuva, ja taustalta kuuluu ukkosen jyrähtelyä. Myös lupa tornin huipulle kiipeämiseen järjestyy.

– Teen asioita, jotka kiinnostavat minua, ja minua on aina kiinnostanut taide ja tiede, Tenetz kertoo.

Teoksissaan hän tutkii erityisesti ihmisen ja luonnon välistä suhdetta, ja hänet voisi luokitella niin media- kuin ympäristötaiteilijaksi. Luontevin määre taitaa olla silti biotaiteilija.

Miehen työvälineisiin kuuluvat videokameran ohella muun muassa laboratorion näytteenottovälineet ja mikroskooppi, ja materiaaleinaan hän käyttää esimerkiksi maaperäbakteereja ja hiivasoluja. Aineistonkeruumatkoillaan hän sukkuloi sujuvasti pohjoisilla alueilla Suomen Lapista Siperiaan saakka.

Tenetz aloitti toukokuussa kolmivuotisen kautensa biotaiteen läänintaiteilijana. Alan läänintaiteilijaa ei ole Suomessa aiemmin ollut.

Tenetz työskentelee Taiteen edistämiskeskuksen Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun toimipisteessä, mutta hänen tehtävänsä on valtakunnallinen: tarkoituksena on vahvistaa biotaiteen kansallista verkostoa ja sitä kautta lisätä kansainvälistä yhteistyötä. Yhtenä tavoitteena on parantaa taiteilijoiden työskentelyedellytyksiä.

– Tarkoituksenani on tehdä yhteistyötä tieteen ja taiteen kentillä toimivien kanssa muun muassa projektien kautta. Lisäksi käyn puhumassa ja pitämässä esitelmiä eri tilaisuuksissa, Tenetz kuvailee lähivuosien työsarkaansa.

– Tämä on vähän tällaista soihdunkantohommaa.

– Biotaide on taidemuoto, jossa käytetään elävää materiaalia ja usein myös bioteknologian menetelmiä. Useimmiten sen mielletään olevan laboratoriotyöskentelyä, mutta Suomessa siihen liittyy vahvasti kenttätyöskentely luonnossa, Tenetz määrittelee.

Kansainvälisesti biotaiteilijat ovat vasta viime vuosina alkaneet tulla ulos laboratorioistaan, joten tässä mielessä suomalaiskollegoita voisi Tenetzin mukaan pitää jopa edelläkävijöinä. Biotaide taidemuotona on meillä silti vielä melko pienten piirien puuhaa, läänintaiteilija arvioi.

Olemassa olevien systeemien manipulointi – kuten tieteellisenä läpimurtonakin hehkutettu geenieditointi – herättää monissa maallikoissa pelkoja. Tenetzin mielestä nimenomaan taiteilijoilla on tärkeä rooli noiden pelottavilta tuntuvien asioiden tutkijoina ja kriittisen näkökulman esille tuojina.

– Tieteellä on omat rakenteensa ja metodinsa, joiden kautta asioita katsotaan. Taide puolestaan pystyy liikkumaan ikään kuin välimaastossa ja avaamaan asioihin ja ilmiöihin uusia horisontteja ja näkökulmia.

Kuusankoskella syntynyt Antti Tenetz muutti Rovaniemelle alun perin opiskelemaan. Hän opiskeli Lapin yliopistossa mediatiedettä ja -taidetta sekä ympäristötaidetta, mutta ei ehtinyt koskaan valmistua.

Tiedeviestintään ja näyttelyiden järjestämiseen liittyvät työt tiedekeskus Arktikumissa vetivät pidemmän korren. Myös miehen omat taiteelliset työt alkoivat vaatia yhä enemmän aikaa.

– Ouluun tulin seireenin, eli vaimoni kutsumana. Klassinen kuvio.

Vuonna 2008 Tenetz osallistui Euroopan laajuiseen e-mobilart-taideprojektiin, jossa tehtiin taideteoksia Puolan Katowiceen ja Kreikan Thessalonikin nykytaiteen museoon, ja viimeistään tuolloin hän tajusi tekevänsä biotaidetta.

– Tärkein työvälineeni on uteliaisuus. Minun täytyy kiinnostua jostain jutusta, kun alan työskennellä.

Tieteenalojen ja taidemuotojen raja-aidat ylittävä uteliaisuus on kuljettanut miestä pitkälle ja yllättäviinkin paikkoihin. Esimerkiksi viime keväänä Tenetz oli kutsuttuna yhteistyökumppanina Siperiassa Tromaganjoella dokumentoimassa hantien karhunpeijaisrituaalia.

– Rituaali on verrattavissa laajuudeltaan ja monimuotoisuudeltaan kansalliseepos Kalevalaan tai Richard Wagnerin oopperaan Nibelungin sormus, sillä erotuksella, että se muistetaan ja esitetään vain suullisesti.

Tenetz sanoo itse haluavansa toimia taiteen ja tieteen kautta jonkinlaisena totuuden etsijänä.

– Että voisi jättää vähän paremman maailman omalle pojalleenkin.

Tenetzin poika on tätä nykyä kuusivuotias, ja kiinnostunut erityisesti jalkapallon pelaamisesta. Mutta annas olla, kun esiin otetaan mikroskooppi ja muut laboratoriovehkeet – siinä vaiheessa on vaikea sanoa, kumpi, isä vai poika, on enemmän innoissaan.

Artikkelin lähde Kaleva 07.08.2016.