Tyhjä tila, monitasoinen Paikka
Kivijalkakauppojen kato inspiroi
valokuvaaja Joel Karppasta.
Journalistinen lähtökohta laajeni neljän tekijän taideteokseksi.
Jarno Mällinen, tekstitVajaa vuosi sitten Joel Karppanen kuljeskeli iltaisin kaupungilla kamera mukanaan. Huomio kiinnittyi Oulun keskustan tyhjiin kivijalkatiloihin.
– Joka puolella luki ”vuokrattavana” tai ”myytävänä”. Ihmiset myös puhuivat niistä: että tuossakin on nyt tyhjää, valokuvaaja kertoo.
Hän ei ole varma, oliko autius todella lisääntynyt. Mutta kävi niin kuin tavallisesti käy.
– Kun jotain ajattelee, sitä alkaa nähdä kaikkialla.
Mielessä pyörineestä havainnosta sikisi mediataideteos Paikka. Teos, käytännössä näyttely, avautui perjantaina asianmukaisesti entisessä Uuden Muodin myymälässä Torikadulla.
Tyhjä kivijalkatila saa nyt hieman täytettä valokuvista, videoinstallaatiosta, tablettitietokoneista ja säkkituoleista. Säkeissä voi uppoutua näyttelijä Jaakko Ohtosen esittämään Miki Liukkosen novelliin, jonka tämä kirjoitti Karppasen kuvia katseltuaan.
Tableteilta pääsee lukemaan Jonas Björkbackan esseen ja näkemään lisää kuvia. Videoinstallaatio yhdistelee nykyaikaa, arkistomateriaalia ja virkamieslausuntoja.
Kuulostaa kuivakkaammalta kuin miltä tuntuu. Esimerkiksi videoteos saa ajatukset laukkaamaan.
Arkistokuvissa Oulu näyttäytyy pakahtumispisteeseen, elokuun 1990 nuorisomellakkaan, asti eläväisenä kaupunkina. Nykyhetken värisevissä videopätkissä rusakko loikkii aavemaisessa autiudessa.
Välillä Ohtonen tulkitsee aitoa virkamiesjargonia Eduskunta-näytelmät mieleen tuovalla tavalla ja harhailee kauppakeskus Valkeassa kuin absurdin teatterin näyttämöllä.
Moniulotteisia ovat myös valokuvat ja tekstit. Syynä on onnekas rönsyily, sillä tuottaja Karppasen lähtökohtana oli journalistinen, jopa New York Times -tyyppinen multimediakertomus.
Mutta nyt hänen puheissaan niputtuvat todellinen taantuma ja Oulun murros, ”varjomainen rinnakkaistodellisuus” sekä ympäristöpsykologian ”elvyttävä paikka”, jonka kaupunkivastine Paikka voisi olla.
– Kuvani ovat rangaistus Suomen kansalle ulkomaisten maisemakuvien ihannoinnista, hän lisää Jouko Turkkaa mukaillen.
Ristiriitaista? Niinhän taide toimii: ottaa ankeankin aiheen ja tuo siihen uusia tasoja.
– Mitään tiettyä viestiä ei ollut, Jonas Björkbacka tiivistää. Mutta yksi kiintoisimmista on esseen ajatus Valkeasta mustana aukkona, ”joka ahmii ympäristönsä kaupat sisäänsä”.
– Yhteiskunnallinen näkökulma loisti poissaolollaan, kertoo puolestaan Miki Liukkonen. Hänen novellinsa alkaa Sivullinen-mukaelmalla ja hortoilee eksistentiaalisessa tyhjyydessä Camus’n jalanjäljissä: ”Tyhjenen kuin tilat joissa vaeltelen päivästä toiseen”.
Kaksikko alkoi nyhtää sisältöä tyhjästä vasta kun Karppanen pyysi heitä projektiinsa. Björkbacka oli noteerannut autiot kivijalkahuoneistot aiemminkin.
– Ne avaavat yhden kurkistusikkunan kaupungin olemukseen. Sitä on yritetty turhaan määritellä Georg Simmelin ja Max Weberin ajoista alkaen.
Sekä häntä että Karppasta koskettavat tyhjät antikvariaatit, kulttuurikadon tunnusmerkit. Olisko Liukkosen kanssa yhteistä korianteri, joka vilahtaa molempien teksteissä epäedullisen symbolisessa valossa?
– Mulla ei ole siitä mitään sanottavaa, toteaa Liukkonen.
– Voisi ostaa helvetisti korianteria tuohon ikkunalaudalle, Karppanen sanoo.
fakta
Avoinna 13.8–26.8. klo14–20, 27.8. klo 11–14.
Vapaaehtoinen pääsymaksu.
Kuuluu Oulun juhlaviikkojen ohjelmistoon.
Paikassa
18.8. klo 21 Peter von Bagh: Muisteja – pieni elokuva 50-luvun Oulusta.
19.8. Yö Paikassa. Avoinna Taiteiden yönä klo 24–04.
24.8. klo 21 Walter Ruttmann: Berliini, suurkaupungin sinfonia (1927). Elokuvan säestys Aki Latvamäki.
Lisätietoja Paikan Facebook-sivulla.
Paikassa voi istahtaa kaikessa rauhassa pöydän ääreen ja lukea tabletilta esseetä, katsoa kuvia ja kuunnella ”Valkean kohina” -äänimaisemaa. Muissa huoneissa on tarjolla kuvavedoksia, videoinstallaatio sekä kuulokkeilla kuunneltava novelli. Sopii vaikka raskaan työpäivän päätteeksi, Joel Karppanen suosittelee. Joel Karppasen kuvien tyhjät liikehuoneistot ovat yhtä aikaa tutunomaisia ja arkiympäristöstään eri sfääreihin reväistyjä.
Artikkelin lähde Kaleva 13.08.2016.