Tietoa voisi tuotteistaa

Tiedekirjasto Pegasuksen johtaja Minna
Abrahamsson-Sipponen toivoo kirjastolta rohkeutta kokeilla.

Lauri Hirvonen

Vuosi on vierähtänyt siitä, kun Minna Abrahamsson-Sipponen aloitti Oulun yliopiston kirjaston johtajana. Sitä ennen takana oli kymmenkunta vuotta Nokialla ja oman konsultointiyrityksen perustaminen.

Kansainväliset Nokia-vuodet opettivat tulevaa kirjastonjohtajaa valtavasti ja toivat työskentelyyn ripeyttä ja taitoa tarttua toimeen. Työote oli erilainen kuin yliopiston kirjastossa, mutta ei parempi tai huonompi.

– Siellä se oli ehkä ripeämpää ja asiat tapahtuivat nopeammalla syklillä, mutta sitten ehkä välillä mentiin nopeammin saveenkin.

Yrityspuolelta kirjastomaailmaan hän haluaisi tuoda enemmän rohkeutta kokeilla ja uskallusta erehtyä.

Kirjasto voisi myös tuotteistaa palvelujaan. Perinteisesti kirjasto toimii pitkälti pyyntöjen kautta. Valmiita aineistoja ja paketteja voitaisiin koostaa pyytämättäkin. Asiakkaana voisi olla oman tiedeyhteisön lisäksi ympäröivä yhteiskunta.

Myös monitieteellisyyden edistämisessä kirjastolla olisi annettavaa.

Abrahamsson-Sipponen saapui tiedekirjaston johtajaksi yrityspuolelta, mutta juuret ovat vankasti yliopistokirjastossa. Hän työskenteli siellä vuodesta 1987 alkaen koko 1990-luvun. Johtajana hän toivoo olevansa helposti lähestyttävä, ihmisorientoitunut ja aito.

Vaikka ollaan tiedekirjastossa, kirjastonjohtaja kertoo olevansa kansallisella tasolla huolestunut pitkän tekstin lukutaidosta. Hän on pohtinut, mitä lukutaidon muutokset tarkoittavat tieteen tekemisen näkökulmasta tai millaisin tietovarannoin opiskelijat valmistuvat.

– Olen jatkuvasti huolissani omastakin lukemisesta. Voisin lukea enemmän, hän nauraa.

Yliopistokirjaston tehtävät voi luetella hyvin napakasti ja yksinkertaisesti: opetuksen, opiskelun ja tutkimuksen tukeminen. Abrahamsson-Sipposen mukaan näistä Oulussa on onnistuttu erityisen hyvin opiskelijoiden tiedonhankinnan opetuksessa.

Tutkimuksen puolella riittää tekemistä tieteen avoimuuden kehittämisessä, mutta siinä yksittäinen kirjasto voi tehdä verrattain vähän.

Meneillään on opetus- ja kulttuuriministeriön Avoin tiede ja tutkimus -hanke, ja kyse on myös globaalista liikkeestä. Avoimesta julkaisemisesta puhuttaessa vastassa ovat kansainväliset tiedekustantamot.

– Jopa Yhdysvalloissa huippuyliopistot osoittavat mieltään, että tämä on kestämätöntä. Jos Harvardilla ei ole varaa tilata julkaisuja, niin kellä sitten?

Abrahamsson-Sipposen mukaan tieteen popularisointia pitäisi tehdä enemmän, ja tieteellistä tutkimustietoa pitäisi päästä soveltamaan nykyistä jouhevammin esimerkiksi start-up- ja pk-yrityksissä. Toisaalta nytkin kirjastolla olisi tarjolla valtava tietoaineisto, johon alueen yrityksillä olisi mahdollisuus päästä käsiksi.

Uuden johtajan vuoteen on mahtunut myös organisaatiouudistuksia. Niille oli hänen mukaansa aika, sillä pelkästään vuodenvaihteesta henkilöstön määrä on vähentynyt eläköitymisten myötä kuudella.

Yliopistojen yleinen taloustilanne tuntuu luonnollisesti kirjastoissa. Abrahamsson-Sipponen vertaa Oulun tilannetta Helsinkiin ja sanoo, ettei kolhaisu ole ollut täällä yhtä raju. Sopeuttamistoimia on tehty jo aikaisemmin, joten täällä ei ole enää tarvinnut tehdä niin dramaattisia leikkauksia.

Toisaalta kun Helsingin yliopiston kirjasto lakkauttaa säästösyistä tiedejulkaisujen tilauksia, tuntuu se muuallakin. Ainoa kappale jostain julkaisusta on voinut olla pääkaupungissa, hän kertoo.

Fakta