Seitakivi on taidelaite

Taiteilija Hannu Ahosola sai kilvet
taideteokselleen. Seitakivi nähdään
Taiteiden yössä.

Eleonoora Riihinen

Katsastusmiehet ovat hieraisseet silmiään, kun kellolainen taiteilija Hannu Ahosola on tuonut Seitakivi-teoksensa katsastukseen.

Kivi on hitsattu kärryyn, jossa on asianmukaiset varusteet lokasuojista takavaloihin. Ahosola haluaa, että teos rekisteröidään laitteeksi, siis esimerkiksi soppatykkiin verrattavaksi hyötyesineeksi – ei vain perävaunuksi, jossa on kuormana kivi.

Katsastusmiehet ovat ymmällään ja kysyvät neuvoa Trafilta.

Trafi vastaa suosituksella: ”Meidän näkemyksemme mukaan kyseessä on perävaunu, jolla kuljetetaan kiveä. Se ei siis ole verrattavissa esim. henkilönostimen tai generaattorin tapaiseen hinattavaan laitteeseen.”

Ahosola ei lannistu, vaan ottaa yhteyttä Suomen Kuvanveistäjäliiton asianajajaan ja aloittaa pienimuotoisen kirjeenvaihdon Trafin kanssa.

Hän painottaa, että on tärkeää, että teos rekisteröidään nimenomaan laitteeksi.

”Käyttötarkoitus on olla taideteos, ja se tuottaa iloa ja ihmetystä. Laitteen on rahoittanut Taiteen edistämiskeskus, joten se on virallisesti hyväksytty taideteokseksi. Teoksen yksi idea onkin siinä että taideteos pystytään määrittelemään myös virallisesti laitteeksi, jolla on käyttötarkoitus”, Ahosola kirjoittaa.

Trafi vastaa, että lopullisen päätöksen tekee katsastusmies. Katsastusmiehellä ei ole mitään Seitakiveä vastaan, ja se virallistetaan laitteeksi.

Viimein Ahosola on voittanut byrokratian ja vitsailee Facebookissa olevansa taiteilijan sijaan laitteilija. Mutta siis miksi hän näki kaiken tämän vaivan?

Ahosola istuu komean hirsitalon pirtissä avovaimonsa taiteilija Tiina Vehkaperän kanssa. Hän tarjoaa vastapurkitettua hunajaa heidän mehiläistarhastaan ja käy läpi seitakiven tarinaa.

– Se on käsitetaidetta, mutta samalla myös performatiivinen prosessi, taiteilija sanoo ja jatkaa:

– Kaikki alkoi taidekoulun jälkeen, kun etsin hyväksyntää taiteelleni. Mietin, että millainen taideteos täyttää tietyt normit.

Tieliikenne oli tähän tarkoitukseen sopivan käytännönläheinen ja läpikotaisin normitettu maailma.

Taiteen normittaminen tieliikenteen säännöin on tietenkin absurdia, mutta niin sen kuuluukin olla. Yhtä absurdia on yrittää määrittää taiteelle esimerkiksi taloudellista hyötyarvoa, mikä tuntuu kuitenkin kuuluvan ajan henkeen.

– Teos puhuu taiteen itseisarvon puolesta, Ahosola selittää.

Hän näkee teoksellaan olevan yhteyksiä myös taiteen sisäisten normien ravisteluun sekä tietenkin luontoon.

Aivan kaikkia symbolisia tasoja Ahosola ei kuitenkaan halua selittää auki. Lopulta on taiteen kokijasta kiinni, mitä hän teoksessa näkee.

Ahosolan työskentelyä tukee Pohjois-Pohjanmaan kulttuurirahaston yksivuotinen apuraha.

Hänet tunnetaan etenkin kivisistä ja pronssisista pienoisveistoksista. Lisäksi hän on tehnyt teoksia muun muassa pakokaasulla.

Seitakiven kohtalo on toistaiseksi auki. Ahosola on huvittanut itseään ajatuksella laittaa se myyntiin tori.fi-palveluun. Mutta ainakin se on varmaa, että seitakivi näkee ensin maailmaa ja kulkee Ahosolan auton perässä ulkomaita myöten.

Seitakiven voi nähdä omin silmin torstaina taiteiden yössä. Ahosola ajelee sen kanssa Oulun keskustassa kello 17–19. Muutoin siihen voi tutustua Limingan taidekoulun Näillä Lakeuksilla -näyttelyssä 4. syyskuuta asti.

Artikkelin lähde Kaleva 18.08.2016.