Purku-uhka siivitti menneiden muisteluun

Marja Halmetoja kirjoitti historiikin
raahelaisen Palon koulun vaiheista.

Lauri Hirvonen teksti // Jarmo Kontiainen kuvat

Lauri Hirvonen, teksti
Jarmo Kontiainen, kuvat

Oli hivenen pilvinen aamu vuonna 1957. Marja Bergströmillä oli päällään keltainen äidin ompelema kangasjakku. Olalla roikkui uusi punainen koululaukku. Oli alkamassa ensimmäinen koulupäivä Palon koululla Saloisessa, nykyisessä Raahessa.

Pilvinen on sää myös vuonna 2016. Marja Bergström – nykyinen Halmetoja – on vastassa koulun ovella. Portaat kukkivat ja räystäistä puskee heinää.

Halmetojalla on takanaan urakka. Hän kirjoitti parisataasivuisen historiikin koulunsa vaiheista.
Teos Palonkoulu – Oppia ja elämää Palonkoululla 1926–2016 ilmestyy 10. syyskuuta Raahen kirjamessuilla.

Historiikki sai alkunsa lehtiartikkelista, jossa kerrottiin, että koulun paikalle on suunniteltu rivitaloja. Seitsemän entistä oppilasta alkoi puuhata muistelupäivää.

Niinpä noin vuosi takaperin koululle saatiin näyttely, jossa oli esillä muun muassa vanhoja luokkakuvia, käsitöitä, oppikirjoja ja joulukortteja.

Vierailijoita kävi 400. Samalla syntyi ajatus kirjasta.

– Seuraelämä on ollut vilkasta viimeisen vuoden aikana: kuvia on tuotu, muisteltu ja juotu kahvia, sitten kuvia on palauteltu, muisteltu ja taas juotu kahvia! Halmetoja kuvailee.

Halmetoja tietää kertoa, että koulun paikasta oli 1920-luvulla riitaa, ja koulua suunnitellut johtokunta hajosi. Koulu päädyttiin perustamaan hänen isovanhempiensa kotitaloon, jonka nämä olivat myyneet kunnalle. Kiinteistössä oli valmiina esimerkiksi maatalousrakennukset.

– Siihen aikaan maalaiskansakoulujen johtajaopettajien luontaisetuihin kuului mahdollisuus harjoittaa maataloutta ja karjanhoitoa. Myös ensimmäisellä opettajalla Elsa Kyllösellä oli kaksi lehmää.

Kyllösen mies rakensi 1930-luvun lopulla autosta traktorin, jonka kumit koulupojat kerran tyhjensivät.

– Paavo oli kuitenkin ymmärtäväinen mies eikä pannut pahakseen poikien kolttosta.

Ensimmäiset oppilaat istuivat pulpettiensa ääreen vuonna 1926. Koululaisia oli 69. Historiikki kertoo koulun vaiheista aina suunnittelutyöstä alkaen. Ensimmäisen käden muisteluksia kirjaan on saatu jo 1930-luvun oppilailta.

Marja Halmetoja pitää mielenkiintoisena, että oppilailla on jäänyt itse opetuksesta vain vähän muistoja. Sen sijaan koululaisten mieleen ovat jääneet esimerkiksi opettajien persoonat, koulukiusaaminen, liikuntatunnit, ruokailut ja 1960-luvulta lähtien luokkaretket. Myös kurinpito on muistoissa mukana.

Vaikka ruumiillinen kuritus oli kouluissa kielletty, ei kieltoa toteutettu. Halmetojan mukaan monet virkamiehet ja koulutarkastajatkin olivat sitä mieltä, että oppilaita ei saa kuriin ilman kovaotteisia keinoja.

Niinpä tarinat Palon koulun varhaisvuosilta kertovat, että näpeille annettiin paitsi karttakepillä, myös paperiveitsellä. Eräs poika sai puolestaan tukkapöllyä niin, että häntä ei enää koululla nähty. Tämä oli mahdollista, koska yleinen oppivelvollisuus tuli Saloisissa voimaan vasta 1934.

Toki hauskojakin muistoja löytyy.

– Pojilla varsinkin, kun ne ovat käyneet kurkkimassa tyttöjen vessan takana, Halmetoja nauraa.

Muisteluksia on myös vaikkapa Elsi-opettajan kanteleesta, Kalevi -pojan ihastuksesta Alli-opettajaan ja Riitta-tytön pitkistä leteistä. Ja toki mieleen ovat jääneet koulun juhlat. Esimerkiksi äitienpäiväjuhla oli aikoinaan tärkeä tapahtuma: paikalla olivat niin keittäjät, kanttori kuin pappikin.

Teoksessa on luokkakuvia vuodesta 1928 vuoteen 1997. Nimitietoja on kerätty niin paljon kuin suinkin on saatu selville.

”Tyttöjen sukunimet aiheuttivat päänvaivaa, etteipä peräti harmaita hiuksia, koska naisten sukunimet ovat niin vaihtelevaista sorttia”, kerrotaan teoksen esipuheessa.

Oman ongelmansa toi se, että vanhaa arkistotietoa on kadonnut. Tähän vaikuttivat 1970-luvun alun muutokset: Saloisten kunnasta tuli osa Raahea, Palon koulun oppilaat siirtyivät Ollinsaaren kouluun ja kansakoulusta tuli peruskoulu. Koulujen päiväkirjat ovat usein puolestaan jääneet opettajille itselleen.

Rakennus, joka nykyisin paikalta löytyy, on itse asiassa vain osa koulua. Esimerkiksi Halmetoja on itse käynyt vain kolmannen luokan jäljellä olevassa koulurakennuksessa. Vanha koulu purettiin 1970-luvulla tiejärjestelyjen alta.

Nykyinen kiinteistö on vuodelta 1954. Koulu oli historiikin mukaan tuolloin Pohjois-Suomen nykyaikaisin koulu.

Fakta

Palon koulu

Aloitti toimintansa 1.9.1926. Opettajia oli kaksi, vaikka virallisesti koulu oli yksiopettajainen.

Opettajien asuintalo ja uusi koulurakennus valmistuivat 1954.

Vanha koulu purettiin 1970-luvulla tielaajennuksen vuoksi.

Oppilaat siirtyivät Ollinsaaren kouluun 1971. Sittemmin kiinteistössä on ollut muun muassa kansalaiskoulu, teknisen työn opetusta, evakkoluokkia, Ollinsaaren 6. luokkalaisten opetusta ja erilaisen oppimisen keskus.

Koulukäytössä vuoteen 2003.

Nykyisin koulu on asukasyhdistysten ja Raahen vapaaehtoiset ry:n käytössä.

Muutama vuosi sitten tehdyn kuntokartoituksen perusteella rakennuksen yleiskunto on välttävä-heikko.

Vuonna 2014 tehdyssä asemakaavan muutosluonnoksessa koulun paikalle on suunniteltu rivitaloja. Kaava etenee seuraavaksi ehdotusvaiheeseen.

Historiikki

Marja Bergström-Halmetoja: Palonkoulu – Oppia ja elämää Palonkoululla 1926–2016 ilmestyy Raahen Kirjamessuilla 10. syyskuuta.

Parisataasivuisessa teoksessa on tekstin lisäksi noin 160 kuvaa. Suureen osaan kuvista on liitetty myös henkilöiden nimet.

Teos ilmestyy omakustanteena. Painettu Rannikon Laatupainossa. Painos on 300 kappaletta.

Teosta saa Raahen kirjamessujen ja tekijän lisäksi Raahen Kuutos-Tiimistä ja Raahen museosta.

Marja Halmetojalla on vielä tallessa hänen ensimmäinen koululaukkunsa. Yksi hänen omista koulumuistoistaan liittyy kouluruokaan. Kokkareinen mannavelli ei mennyt alas välitunnin aikanakaan, joten edessä oli pientä koululaista jännittänyt matka kellarissa sijainneeseen keittolaan. Uusi koulurakennus valmistui vuonna 1954. Kaavaluonnoksessa koulun
tilalle tulisi rivitaloja. kuvateksti

Artikkelin lähde Kaleva 31.08.2016.