Improvisointi riisui turhat maneerit

Heidi Alasuvannon Tanssivat kortit -teoksissa liikutaan kehon rajoja kunnioittaen. Tärkeintä on löytää oma totuus liikkujana.

Nyt hän haaveilee taiteilijaresidenssin avaamisesta ja
metsässä tanssimisesta.

Anni Hyypiö

Yrittäjä Heidi Alasuvannolla on unelma. Kunpa hän vain saisi mahdollisimman monen tanssitaiteilijan tanssimaan Suomen metsiin!

Metsissämme nimittäin on jotain, jota harvalla on: mahdollisuus tanssia huoletta, petoja pelkäämättä.

– Esimerkiksi Yhdysvalloissa Connecticutissa on mahtavia kangasmetsiä, mutta siellä on niin paha punkkiongelma, ettei vapaana liikuskelu onnistu. Jossain Kuusamossa taas voi huoletta kieriskellä.

Kyseessä ei olisi mikä tahansa tanssiharjoitus. Alasuvanto haluaisi tanssijat metsiin harjoittelemaan kehittämiensä Tanssivien korttien avulla.

Tanssiva kortti? Onko kyseessä hyppivä vastine soiville onnittelukorteille?

Ei sentään. Alasuvannon Tanssivat kortit ovat kansainvälisten tanssiartistien luomia, videosta, valokuvasta ja liiketehtävästä muodostuvia taideteoksia. Ne ovat saaneet inspiraation erityisesti 1800-luvun tanssiaisissa käytetyistä prameista tanssikorteista, joihin daamit merkitsivät kavaljeerinsa ja illan aikana heidän kanssaan tanssimansa tanssit.

Tämän vuosituhannen tanssikortit taas ovat koruttomia, kooltaan käyntikortin kokoisia. Kortin toisella puolella on valokuva ammattitanssijasta, kääntöpuolella on ohje tehtävään liikkeeseen.

Kortin toimintaperiaate on yksinkertainen: käyttäjä ottaa kortin käsiinsä, tutustuu sen kuvitukseen, lukee liiketehtävän ohjeistuksen – ja alkaa tanssia.

Liiketehtävät eivät yhtä tiettyä tanssityyliä, eikä niiden toteutukselle ole yhtä oikeaa toteutustapaa. Korttien perimmäisenä ideana on korostaa improvisaation tärkeyttä.

– Nämä kortit ovat sitä, mitä olisin toivonut itselläni olevan yksitoista vuotta sitten, Alasuvanto toteaa.

Tuolloin Alasuvanto otti tanssijan identiteettinsä mullistavan loikan muuttaessaan kotikaupungistaan Oulusta New Yorkiin.

Kaupungissa eri tanssityylejä ja tanssinopettajia kokeillut Alasuvanto päätyi viisumiohjelman kautta Manhattanin eteläosassa sijaitsevan tanssiopisto Dance New Amsterdamin (DNA) tunneille. Sieltä hän löysi henkisen kodin, jonka löytyminen sai hänet ensin itkemään: miksei hän ollut törmännyt tähän aikaisemmin?

Juuri DNA:ssa koreografiaa opiskellessaan Alasuvanto rakastui improvisointiin. Hän tanssi neljä tuntia päivässä kaikkialla: loft-asuntonsa olohuoneessa, tanssisaleilla, kaduilla ja katoilla. Improvisoidessa aiempina vuosina kehoon jumiutuneet maneerit hioituivat pois. Lopputuloksena hän sanoo saavuttaneensa oman totuutensa liikkujana.

Tanssiviin kortteihin kuuluvat liiketehtävistä kuvatut intensiiviset videot. Niissä improvisoivat ammattitanssijat tanssivat mustavalkoisessa tai seepiansävyisessä maailmassa mykkinä, asiaansa täysillä paneutuneina.

Alasuvannon mukaan video tosin kannattaa katsoa vasta oman suorituksen jälkeen.

– Näin kortin käyttäjä näkee yhtäläisyydet oman tanssin ja taitelijan tulkinnan välillä. Samalla syntyy henkilökohtainen suhde tehtävän kehittäneen tanssitaiteilijan tuotantoon.

Yhteys tanssitaiteilijoihin syvenee kortteihin kuuluvassa videotaideteoksessa, johon korttien käyttäjät saavat lähettää itse luomaansa liikettä. Projektiin osallistuvat New Yorkin yliopiston tanssilinjan opiskelijat opettelevat liikkeet, ja kuvaavat ensi vuoden tammikuussa lopullisesta tanssista videoteoksen.

New Yorkissa ja Helsingissä vietettyjen vuosien jälkeen Alasuvannon asuinpaikkana on jälleen vanha kotikaupunki.

– Aina minä Ouluun lopulta palaan. Kaikki on täällä tuttua, ja tänne on hyvä palata maailman stressistä. Oulussa teen usein työni luovimmat osat, hän toteaa.

Paluu Ouluun ei ole välttämättä lopullinen. Alasuvannon suunnitelmissa on avata Yhdysvaltoihin New Yorkin lähettyville taiteilijaresidenssi.

– Suomalaisen taiteen tukeminen on minulle sydämen asia.

Oli perheen asuinpaikka sitten Oulu tai Manhattan, Heidi Alasuvanto tanssii joka päivä. Usein hän saa seurakseen kaksi ja puolivuotiaan lapsensa, joka on luultavasti koko maailman nuorin Tanssivien korttien harrastaja.

– Hän tekee jo koreografioita. Tanssiessamme hän tekee ensin liikeradan, joka minun täytyy tehdä sitten perässä, Alasuvanto toteaa ylpeänä.

Artikkelin lähde Kaleva 23.08.2016.