Ääni, valo ja kätköily naitetaan Kalajoella

Camus Calla -festivaalilla saa lauantaina ensiesityksensä kansainväliseen geokätköilyn Sea Sand Sun -tapahtumaan liittyvä Geokätköily-Sinfonia.

Esko Aho, teksti ja kuvat

Oulussa harmonikkataiteilija ja -pedagogi Timo Kinnunen, modernin harmonikan maailmanmestari vuodelta 1975, tunnetaan nykymusiikkikonserttien ehtymättömänä ideasampona Jumalan armosta.

Kinnusen suunnittelemia tilaisuuksia on pidetty kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa paikoissa, kuten Oulun satamassa ja aseman Kivikukon sisällä.

Viimeistään Kinnunen tuli kaupunkilaisille tutuksi Oululuo- ja Musica Creativa -tapahtumista. Hän kuului aikoinaan myös synnyinseutunsa Viitasaaren Musiikin Aika -nykymusiikkifestivaalin perustajiin. Eteläpohjalaiseen Myrkyn kylään Kinnunen kasasi Poison City Festivalin.

Yksi omaperäisimmistä kulttuuririennoista oli Oodi metsälle -kokonaisuus jokirannassa Taivalkoskella 2011, johon sisältyi lammasbalettia 46 eläimelle ja Ponsse-harvesterin tanssi duon säestyksellä

Geokätköilyksi kutsutaan ulkoiluharrastusta, jossa etsitään satelliittipaikannusta hyväksi käyttäen geokätköiksi kutsuttuja piilotettuja rasioita. Ne pyritään naamioimaan mahdollisimman vaikeasti löydettäviksi.

Nyt on Kalajoen vuoro tutustua vaihtoehtoisiin tapoihin järjestää konsertteja. Kinnusen ideoima Camus Calla -tapahtuma levittäytyy myös aloille, joilla ei luulisi olevan musiikin kanssa mitään tekemistä. Lauantaina kuullaan muun muassa Geokätköily-Sinfonia, joka alkaa kello 21 Meriluontokeskuksessa ja sen ympäristössä.

Camus Calla päättyy maanantaina 8.8. puolen päivän aikaan Mielikuvituslento CC2016 -konserttiin Oulun lentoasemalla. Timo Kinnusen kanssa esiintyy japanilainen sho- ja saksofonitaiteilija Naomi Sato.

Geokätköily tuli ohjelmaan sen takia, että kaupunkiin kokoontuu viikonvaihteessa 5.–7.8. viitisen tuhatta geokätköilyn harrastajaa eri maista Sea Sand Sun -megatapahtumaan. Yksi heistä on kalajokinen musiikinopettaja Kauko Erkkilä, joka toimii myös Camus Callan taustajoukoissa.

– Geokätköily-Sinfonia on monitaiteellinen teos, johon kuuluu ääntä, valoa, liikettä ja vaikka mitä. Siinä on mukana monenlaisia taiteilijoita, myös geokätköilijöitä, Erkkilä kertoo.

Osallistujat saavat koordinaatit, joiden mukaan heidän tulee olla tietyssä paikassa tiettyyn aikaan. Siellä heidän tulee mahdollisesti huutaa, laulaa tai vain pitää ääntä ja liikkua seuraavaan kohteeseen.

Normaalioloissa Kalajoen musiikkielämä rakentuu kansalaisopiston, Ylivieskan seudun musiikkiopiston, ja kuorojen ympärille.

– Kuoroja täällä toimii hurja määrä. Niistä tunnetuin lienee Fermaatti, joka on kiertänyt laajasti myös Suomen ulkopuolella.

Kauko Erkkilän mukaan kalajokiset lapset ja nuoret ovat ihan samanlaisia kuin muuallakin. Musiikin lisäksi he harrastavat paljon toiminnallisia asioita, esimerkiksi urheilua.

– Camus Calla on tervetullut tapahtuma, sillä näin tasokkaita artisteja meillä vierailee harvoin.

Kalajoen kirkon vaivaisukko sai keskiviikon avajaiskonsertin jälkeen Camus Callan taiteilijoilta ruusut kiitokseksi konserttipaikasta. Ukkoa tervehtivät myös irlantilaisen Con Tempo -jousikvartetin alttoviulisti Andreea Banciu ja tenori Tuomas Katajala. Kalajoen kirkossa ei ohjeiden mukaan saa käyttää savua, vilkkuvia valoja eikä jättää Jeesusta valaisematta, mutta värivalojen käyttö on sallittua. Musiikinopettaja ja festivaalin puuhamies Kauko Erkkilä on innoissaan Camus Callasta, tuohan se kaupunkiin tasokasta, kansainvälisen luokan musiikkikulttuuria.

Vähemmän uutta, paljon osaamista

konsertti
Camus Calla.Avajaiskonsertti Kalajoen kirkossa 3.8.

Konsertin sanottiin yhdistelevän perinteistä ja nykymusiikkia, vaikka tosiasiassa nuorimmatkin teokset olivat peräisin neljännesvuosisadan takaa viime vuosituhannelta.

”Suomalaisia kansanlauluja improvisoiden” tarkoitti, että Timo Kinnunen, ex tempore, vähän ajanmukaisti Tuomas Katajalan perinteisesti ja sangen komeasti esittämien kansanlaulujen harmonikkasäestyksiä.

Katajala on saamassa päätökseen metamorfoosinsa puhtaasta lyyrisyydestä kohti sankarillisempaa tenoria, mutta vähän on tämän lauluvalikoiman perusteella äänen sävymaailma kärsinyt volyymin kasvaessa.

Harmillisesti konserttiohjelmasta oli jäänyt taustatieto musiikista kokonaan pois ja esiintyjistäkin kerrottiin vain hyvin ylimalkaisesti pienten pianovirheiden (sic) kera.

Muusikot toki yrittivät paikata tilannetta puhumalla, mutta lopputuloksesta päätellen kaikki yleisön joukossa eivät ymmärtäneet englantia. Suosionosoituksia seurasi joka teoksessa jokaisen osan jälkeen.

Tämä oli festivaalijärjestäjille hyvä opetus, miten voi käydä, kun pihistelee sanoissa ja faktoissa.

Irlantilainen Con Tempo -kvartetti tulkitsi Kevin Volansin tunnetuimman teoksen White Man Sleeps kiitettävän intensiivisesti, tarpeen mukaan herkästikin, silti jousta säästämättä. Yhtä ulospäin suuntautuva oli Felix Mendelssohn-Bartholdyn Jousikvartetto nro 1 op. 44 omassa lajissaan.

Kaikesta kuuli, ettei kvartetti ole syntynyt toissa viikolla, vaan hioutunut vuosien myötä. Tosin yhteistyö Tuomas Katajalan kanssa Benjamin Brittenin kansanlaulusovituksissa oli enemmän korrektia kuin näkemyksellistä.

Konsertti päättyi Astor Piazzollan teokseen Five Tango Sensations. Esityksenä se ei ollut loppua kohden ikimuistoinen, mutta osoitti Timo Kinnusen herkistyneen ja lyyristyneen soittajana entistä kauemmas bandoneonin rytkeestä polvea vasten.

Esko Aho

Artikkelin lähde Kaleva 05.08.2016.