Viina-Matin komea paluu

Pohjavirran taideteos nostaa esiin
hyljeksityn haapavetisen taiteilijan.

Jouna Karsin installaatio hyödyntää
valoja ja 3D-tekniikkaa.

Eleonoora Riihinen

Haapavesi

Oi jospa Matti olisi nähnyt tämän. Kyläläiset tanssivat pannumyssyt päässä häntä esittävän taideteoksen äärellä ja lukevat hänen runojaan!

Lauantaina julkistettiin järjestyksessään viides Pohjavirta-teos. Haapavedeltä kotoisin olevan Jouna Karsin veistoksellinen installaatio Runohenki on kunnianosoitus – tai pikemminkin kunnianpalautus – paikkakuntalaiselle kansanrunoilijalle Matti Viinamaalle (1859–1936) eli Viina-Matille.

Viina-Matti oli eksentrinen riimittelijä ja peloton sanailija. Hän oli hahmo, jonka kaikki pitäjässä tiesivät vielä vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen. Runoilija ei kuitenkaan saanut omana aikanaan hyväksyntää kyläyhteisöstään. Omalaatuinen taiteilija eli ja kuoli hyljeksittynä.

Viina-Matti uhmasi aikansa normeja. Hän pukeutui mielellään naisten vaatteisiin kuten pitsimekkoihin. Päässään hänellä oli yleensä pannumyssy. Viina-Mattia myös pelättiin, koska hän sivalsi pilkkaajiaan terävällä sanan säilällä. Tarttuvasti riimitetyt pilkkarunot jäivät elämään ja vainoamaan kiusaajia vuosikymmeniksi.

Nyt itseoppinut sanamestari on saanut kunniapaikan Haapaveden kirjaston viereiseen rinteeseen, yläkoulun taakse, sivistyksen ja tiedon lähteille.

Taiteilija Jouna Karsi toivoo, että teos muistuttaa oppilaita suvaitsevaisuuden tärkeydestä ja itseilmaisun vapaudesta.

Karsi viimeisteli teosta lauantaipäivänä. Mies on tyytyväinen siitä, miten hyvin teos sulautuu ympäristöönsä. Nykyisin Turussa asuva 34-vuotias taiteilija lisäsi teokseen elementtejä viereisestä koulurakennuksesta ja teosta ympäröivästä mäntymetsiköstä.

Viina-Matin pleksilaseihin kaiverrettu hahmo katsoo rakastamaansa luontoa korkean harjun päältä kotimökkinsä puisessa oviaukossa.

Teos pääsee oikeuksiinsa vasta illan hämärässä. Y:n muotoiset spottivalot valaisevat esiin oksia ja puita. Oviaukkoon rakennetut valot saavat hahmon loistamaan. Metsän keskellä valkoisena hohtava mies saattaa olla aavemainen näky pimeällä.

Teoksessa on hyödynnetty valojen lisäksi 3D-tekniikkaa, jonka ansiosta teos muuttuu valosta ja katsomiskulmasta riippuen.

Se on taiteilijan viimeinen hämäys. Viina-Matti häviää ja ilmestyy näköpiiristä, ilkkuu kirjaston mäeltä meille, jotka yritämme katsoa häntä ja päästä perille hänen kiehtovasta persoonastaan.

– Teoksen idea tuo vahvasti esiin Viina-Matin luonteen narrimaisena, koomisena hahmona, jollaisia on aina esiintynyt maailmanhistoriassa. Narri tuo esiin yhteiskunnassa piileviä piirteitä ja epäkohtia. Tavallaan se on taiteenkin rooli, kuraattori Antti Tenetz sanoo.

Karsi muistaa Viina-Matin hahmon lapsuuden kyläjuhlista, jossa häntä esitti paikallinen taiteilija Eero Mäkinen. Karsin mukaan teos on samalla kunnianosoitus Mäkiselle ja pienen yhteisön paikalliskulttuurille.

Karsi luki teostaan varten paljon materiaalia kansanrunoilijan elämästä. Häntä harmittaa, että lempinimi ”Viina-Matti” ei tee vieläkään oikeutta syvälliselle ajattelijalle. Hänet leimataan joskus edelleen vain rivouksien latelijaksi.

– Hän oli paljon mainettaan kaunosieluisempi.

Viina-Matin talo Viinalassa tuhoutui tulipalossa vuonna 1927. Hän uskoi, että talo poltettiin tahallaan. ”Teoksessa kuvataan hetkeä palon jälkeen,
kun Matti on vetäytynyt syrjäiseen erämökkiinsä ja katsoo sen ovelta tähtiä”, Jouna Karsi sanoo.
”Oli hienoa saada uusi julkinen teos Haapavedelle, koska täällä oli
ennestään vain hiihtäjäpatsas. Teoksella on hieno yhteys paikalliseen kulttuuriperinteeseen”, kulttuurisihteeri Sisko Isokoski sanoo.

Aika alkaa olla kypsä Viina-Matille

Eleonoora Riihinen

Moni rohkea taiteilija on joutunut omana aikanaan epäsuosioon. Heidän arvonsa yleensä tunnustetaan vasta, kun aikaa on kulunut tarpeeksi.

Oululainen kirjailija Joni Skiftesvik kirjoitti yli kymmenen vuotta sitten Kalevaan kaksikin kolumnia Viina-Matista ja hänen sanansa voimasta. Skiftesvik muun muassa ihmetteli, miksei Haapavesi perusta Viina-Matti-päiviä.

Kävi ilmi, että sellaisia oli yritetty järjestää 1980-luvun lopulla, mutta ne eivät saaneet toivottua vastaanottoa. Skiftesvik kirjoitti:

– Ehkä Matti epäsovinnaisine runoineen on vielä ajallisesti liian lähellä tämän päivän haapavetisiä. Ajan kuluessa asetelma muuttunee. Otollinen aika Wiina-Matin viikoille on tuonnempana.

Puhelimen päähän tavoitettu Skiftesvik on iloisesti yllättynyt siitä, että hänen ennustuksensa osui oikeaan. Hän kertoo olevansa sitä mieltä, että Viina-Matti on ehdottomasti monumenttinsa ansainnut.

– Se on hieno osoitus kansanrunoilijalle ja hyvä esimerkki siitä, että Haapavesi on maineensa veroinen kulttuuripitäjä ja kunnioittaa sanan säilää hyvin kirpakasti heilutellutta miestä, Skiftesvik sanoo.

Skiftesvikin mielestä olisi myös korkea aika tehdä tuore painos vuonna 1968 ilmestyneestä Hilkka Merikallion toimittamasta teoksesta Viina-Matin veisuja. Toisesta painoksesta on yli 30 vuotta.

Kirjailijan mukaan Viinamaa lukeutuu samaan sarjaan aikanaan epäsovinnaisina pidettyjen pohjoisten kirjailijoiden Timo K. Mukan ja Pentti Haanpään kanssa.

Viina-Mattia voidaan kutsua näillä leveysasteilla lajinsa viimeiseksi edustajaksi, aidoksi kansanrunoilijaksi. ”Se on hieno osoitus kansanrunoilijalle
ja hyvä esimerkki
siitä, että Haapavesi on maineensa
veroinen kulttuuri-pitäjä.”

Joni Skiftesvik

oululainen kirjailija



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva