Valkea kyyhkynen ja vahvat egot

Lusia Rusintytär kokoaa parantajan kohtalon pienistä palasista.

Oopperan ensi-ilta

Oulunsalo Soi. Lusia Rusintytär. Sävellys Juha T. Koskinen. Libretto Hannu Väisänen (säveltäjän muokkaamana). Ohjaaja, koreografi ja tanssija Jorma Uotinen. Musiikin johto Jonas Rannila. Visualisointi, lavastus ja puvustus Carmela Wager. Rooleissa Virpi Räisänen (Lusia), Vili Saarela (Kuun ääni). Tanssijat Riku Lehtopolku, Jarkko Lehmus ja Atte Kilpinen. Tempera-kvartetti: Laura Vikman, viulu, Silva Koskela, viulu, Tiila Kangas, altto ja Ulla Lampela, sello. Elina Mustonen, cembalo. Antti Suoranta, lyömäsoittimet. Teemu Kauppinen, kontrabasso. Ilkka Puputti, käyrätorvi. Pohjan Laulun äänite. Utajärvellä 7.8.

Ahmaksen oopperanäyttämö sijaitsee kauniilla paikalla pienessä rotkossa. Siellä pitäisi normaalioloissa esittää vain Aleksis Kiven Oravan laulua. Ilmassa väreilee kansallisromanttista taikaa.

Lähellä asuvan pienviljelijän mukaan vähän ennen oopperan tekijöitä perinnekylän raitille oli vielä asettautunut asumaan yksinäinen valkea kyyhkynen. Lintu ristittiin heti Lusiaksi.

Ensi-illasta puuttui libretisti Hannu Väisänen. Ohjelmassa libreton kohdalla luki ”Juha T. Koskisen muokkaama”.

Ei ollut vaikea vetää johtopäätöstä, että jälleen kerran on tehty tunteella taidetta. Alkujaanhan Väisäsen piti visualisoida koko ooppera.

Säveltäjän mukaan yhteisymmärrys jäi lopulta pienistä asioista kiinni. Lusian kalevalahenkinen librettoteksti on kuitenkin suoraan Väisäsen kynästä.

Ahmaksen lavalle nousee nyt kaksi vahvaa taiteilijaegoa: mezzosopraano Virpi Räisänen (Lusia) ja ohjaaja-tanssija-koreografi Jorma Uotinen.

Räisänen on kokonaisvaltainen ja taitava laulaja. Hänen persoonansa ja omistautumisensa, jos kenen, riittää yhdistämään Koskisen varsin fragmentaarisen teoksen alusta Hirttoaariaan asti.

Uotisen tyypillisesti hiipivä ja tanssiva hahmo kuvastelee ilmeisesti Lusian edesmennyttä noitaisää Rusi Korhosta. Uotisen koreografioita tanssivat vauhdikkaasti myös Riku Lehtopolku, Jarkko Lehmus, Kimmo Alakunnas ja Atte Kilpinen.

Kokonaisuuden kannalta tanssin suuren roolin teoksessa voi nähdä myös ongelmana. Onko Lusia Rusintytär ooppera vai tanssiteos? Enemmän laulettua tekstiä ja vähemmän pyörimistä olisi voinut olla parempi resepti.

Nuori poikasopraano Vili Saarela (Kuun ääni) lauloi ensi-illassa riittävän tarkasti ja pelottomasti. Mieskuoro Pohjan Laulun nauhaosuus kuulosti yritteliäältä, mutta sekavalta, mikä ei liene pelkästään kuoron vika. Sormi osoittaa yhtä lailla säveltäjää.

Elina Mustosen määrätietoisella cembalonsoitolla on keskeinen sija Lusian äänimaailmassa. Jonas Rannilan johtaman yhtyeen kokonaissointi jää sen sijaan hajanaiseksi sähköisen äänentoiston päättäessä, mitä kulloinkin kuuluu.

Esko Aho