Artikkelin lähde Kaleva
Eleonoora RiihinenOuluMiltä tuntuisi nukkua yö vieraan ihmisen kanssa teltassa? Entä millaista olisi olla runon, tanssin, teatterin tai maalauksen aiheena?
Kehä-festivaalilla yleisöllä on mahdollisuus panna itsensä likoon taiteilijan kanssa ja kokea jotain täysin arjesta poikkeavaa.
Kahdenkeskiseen taiteeseen keskittyvissä esityksissä yleisönä on pääosin yksi ihminen, joka jakaa hetken tai jopa koko yön taiteilijan kanssa.
Esimerkiksi teoksessa
Harju kertoo, että teoksen nimen muotoileminen kysymykseksi ei ole sattumaa. Jo se, että ihminen pohtii mahdollisuutta nukkua tuntemattoman kanssa, on osa teosta samoin kuin kieltäytyminenkin.
Idea performanssiin lähti yöjunasta.
– Yöjunien istumavaunuissa on koskettavaa se, kun toisilleen vieraat ihmiset retkottavat penkeillä ja nukkuvat yhdessä. Tuntemattomien nukkumista ei yleensä pääse näkemään, koska ihmiset nukkuvat ja heräävät lähimpien ihmisten kanssa, Harju sanoo.
Harju odottaa kokemusta uteliain mielin.
– Keskustellaanko vai ollaanko hiljaa ja nukutaan vain? Sitä ei voi etukäteen tietää. Siinä voi tapahtua jotain tärkeää ja kaunista tai sitten ei, Harju pohtii.
Yllätyksellisyydessä ja hetken merkityksellisyydessä kiteytyy koko festivaalin idea.
Kehä-festivaalilla ihmisten vuorovaikutusta tarkastellaan eri vuorokaudenaikojen kehässä. Festivaali alkaa keskiviikkona kello 12 ja kestää vuorokauden. Myös kestoisuus on olennainen osa monia teoksia.
Festivaalilla nähdään esimerkiksi 24 tuntia kestävä teatteriesitys, Mika Kiviniemen
Keskiviikko päättyy tanssija-koreografi Jarkko Lehmuksen käsivarsille, kun hän tarjoaa yleisölle mahdollisuuden illan viimeiseen hitaaseen.
Torstaiaamu sarastaa klovnerian ja musiikin parissa Katja Lehtolan teoksessa
Talkoovoimin rakennetussa festivaalissa on mukana ainakin tanssijoita, teatteri-ihmisiä, kuvataiteilijoita ja äänitaiteilijoita, sanataiteilija ja ympäristötaiteilija.
Osassa esityksiä on yleisöä, osassa taiteilija ja vieras ovat aidosti vain kahden. Kahdenkeskeinen taide on intiimiä ja vaatii ujoilta suomalaisilta paljon. Heittäytyminen kuitenkin kannattaa, Harju sanoo. Taiteen suojassa taiteilija ja hänen vieraansa voivat kohdata toisensa paljaammin kuin arjen keskellä.
– Arki on levällään joka suuntaan, jolloin on vaikeampi kohdata toinen ihminen. Teos kuitenkin rajaa tapahtuman ja se on selkeä tilanne, jonka suojassa kohtaaminen onnistuu.
Harjun mukaan festivaaliin saa tulla sellaisena kuin on, varautuneena, uteliaana, ihastuneena.
– Uteliaisuus ja kunnioitus ovat avainsanoja.
Festivaalin toteuttaa Kulttuuriosuuskunta ILME sekä työryhmä.
Festivaali kuuluu Oulun juhlaviikkojen ohjelmistoon. Tapahtuma on maksuton.
Ohjelma alkaa keskiviikkona 5. elokuuta kello 12 ja päättyy torstaina 6. elokuuta kello 12.
Kello 13, 15 ja 17: Munkuva-Sunkuva, Tähtitornin kahvila. Vieras voi maalata oman sisäisen maailmansa ja saada Riikka Kontion maalaaman kuvan itsestään.
Klo 13–14, 17–19, 22–23 Pieniä kohtaamisia, Tähtitornin kahvila. Henna Hanhineva tanssii vieraan kertomuksen.
Klo 14–16 ja 20–21 sekä Runomuotokuva, Tähtitornin kahvila. Timo Harju kirjoittaa kertomuksesta muotokuvan.
Klo 18–21 TariNoita, teltta. Annina Rokka tekee vieraan avulla näytelmäesityksen.
Klo 19, 22, ja 23 Takapenkkitanssi, Lada. Sini Silverin ja Olli Paakkolanvaaran tanssiperformanssi autossa istujalle.
Klo 19, 21 ja 00 Kaleidoskooppi, Tähtitornin kahvilan kellari. Teemu Onteron tietokoneella säestetty teos, jonka kulkuun vieras saa vaikuttaa.
Klo 23.30 Illan viimeinen hidas, Tähtitornin kahvila. Jarkko Lehmus tanssii vieraan kanssa viimeisen hitaan.
Klo 00–09 Tahdotko nukkua kanssani? teltta Linnansaaressa. Vieras voi nukkua tuntemattoman kanssa teltassa.
Klo 8. Puhutaan puille! Linnansaari. Niina Jortikka ohjaa tunnustelemaan ja aistimaan puita.
Klo 10–11 Runomuotokuva, Tähtitornin kahvila.
Klo 11.30 Välittävä tekijä: Massahoiva, Linnansaari. Vieraat saavat hoivaa ja hoivata.
Timo Harjun kanssa pääsee telttaan yöksi yksi rohkea festarivieras. Lisäksi viereen tulee teltta, johon mahtuu keskenään kaksi toisilleen tuntematonta festarivierasta. – Se on extreme-versio. Ihminen joka lähtee siihen mukaan, ei tiedä ollenkaan ennakkoon, kenen kanssa menee yöksi telttaan, Harju sanoo.Omia rajojaan voi koetella Oulun tanssin keskuksen taiteellisen johtajan Jarkko Lehmuksen performanssissa
Sitten on vuorossa hitaiden tanssiminen, mikä saattaa tuoda mieleen nostalgisia tuntemuksia nuoruusvuosien diskoista ja niihin liittyvistä haikeista haaveista.
– Hitaiden tanssimisen kulttuuria ei enää ole samassa mielessä kuin ennen. Minusta on aina ollut mielenkiintoista seurata viimeisiä hitaita, kun ihmiset nojailevat toisiinsa epätoivoisesti etsien jotakuta, ettei tarvitsisi mennä yksin kotiin. Hitaisiin liittyy paljon voimakkaita tunteita, Lehmus kertoo.
Hitaiden tanssiminen on tarpeeksi yksinkertaista, mutta silti merkityksellistä.
– Ihmiset eivät kosketa toisiaan tarpeeksi, minkä vuoksi kosketuksesta tulee tabu. Sitä ei aina edes ymmärrä, kun elää itse esittävän taiteen parissa, jossa hikoillaan toistemme päälle ja ollaan koko ajan iholla. Tavallisessa toimistotyössä suhde kehoon ja kehollisuuteen on erilainen.
Lehmuksen mukaan ihmisten on opittava koskemaan itseään ja muita, jotta he oppisivat toistensa kehollisuutta.
– Kun oppii kommunikoimaan fyysisesti toisen kanssa, siitä seuraa kehollista empatiaa, mikä johtaa lopulta siihen, että ihmiset eivät halua satuttaa toisiaan.
Lehmus tanssii yhden kappaleen yhden ihmisen kanssa kerrallaan puolentoista tunnin ajan. Kestolliset esitykset kiinnostavat Lehmusta.
– Kun esitys kestää tuntikausia, ihmisen muutos on se kokonaisteos.
Artikkelin lähde Kaleva