Artikkelin lähde Kaleva
Kuvat
Otapa niistä tankeroista selvää. Pikkumies hymyilee salaa vanttuunsa takana. Vai itkeekö hän? Takin etumuksen teksti julistaa sekin ironisesti nykysloganilla: ”taide & sport parantaa.”
Taivalkoskelaisen kuvataiteilijan Jussi Valtakarin (s.1955) pienoisveistokset ovat lujasti kiinni tämän ajan ilmiöissä.
Teosten ihmiset voivat olla mistä tahansa maapallolta. Samalla tavalla kaikkialla soditaan, hävetään, määräillään, iloitaan, pukeudutaan ja pudotaan turvaverkkojen läpi.
Taiteilijan ilmeikäs käsiala ei kuitenkaan ole osoitteleva, vaan jättää tilaa tulkinnoille ja kertomuksille laidasta laitaan.
Mutta olkoon aihe mikä tahansa, pikku-ukot saavat osakseen kosolti sympatiaa. Jo yksin taiteilijan taitavan ja ilmeikkään kädenjäljen vuoksi.
Valtakarin pienistä, näyttelytilan seinää sarjakuvan ja/tai päiväkirjan lehtien tapaan kiertävistä akvarelleista voi lukea yhtä teräviä kommentteja nykyelämänmenoon.
Monet teokset voi tunnistaa puuveistosten luonnoksiksi tai muuten vain lennokkaiksi henkilöhahmotelmiksi.
Ja kun asiansa osaa, hahmojen ilmeet ja eleet näyttävät syntyneen aivan kuin hetkessä, muutamalla pensselinvedolla.
Valtakari on tuonut näyttelyynsä myös nykytyöhuoneen tuiki tarpeellisia suojavälineitä – nekin taiteena. Henkäyksenohuet vanerileikkaukset muodostavat muun muassa suojakäsineiden ja suojalasien ääriviivat.
Nopeasti ajatus kiitää nykytyöelämään: on pistetty hanskat naulaan.
Eeva-Liisa Jakkila (s. 1954) leikittelee akvarelleissaan pehmeillä abstrakteilla kuvioilla, jotka saavat elollisia sisältöjä.
Ne ovat kuin toukkia tai toisiaan suutelevia pallopäitä. Värien puhtaus ja pinnan elävyys nousee kuitenkin ensisijaiseksi elementiksi.
Maisema-akvarellistina Jakkila on parhaimmillaan. Aamuyö II:n edessä suorastaan tuoksuu kesäaamun viileä kosteus ja kuuluu kuikan ääni.
Miinusta. Pieniä veistoksia olisi helpompi tarkastella kutakuinkin silmien korkeudelta.
muutamalla
pensselinvedolla.”
Artikkelin lähde Kaleva