Runoja luotiin lahjaksi Pukserissa

Hietasaaren taidekierros alkoi improvisoiduilla runomuotokuvilla.

Eeva Kauppinen
Pekka Peura Kuvat

Tummat pikku pilvet sousivat Hietasaaren ylle juuri silloin, kun kolmas neljästä Hietasaaren taidekesän yhteisöllisestä toimintapäivistä alkoi.

Pääpaikkana toimi tällä kertaa Eläkeliiton Oulun yhdistyksen huvila Pukseri.

– Pukseriksi sanottiin niitä pikkuisia höyryhinaajia, jotka vetivät pöllilauttoja sahoille, tilaisuuteen osallistunut Åke Engström, 88, selitti.

Kuistilla, meren puolella kirjoitti runomuotokuvia Veera Lehtola. Sana- ja yhteisötaiteilija asuu Turussa, mutta sukuloi Hietasaaressa.

– Runomuotokuvat ovat kirjoittajaryhmä Tapiirin konsepti, Lehtola kertoi.

– Kehittelimme erilaisia improkirjoittamisen harjoituksia. Tämä tuntui voimakkaalta kokemukselta sekä kirjoittajalle että runon eli katseen saajalle.

Runomuotokuva on kahdenkeskinen tapahtuma.

Ritva Kotajärvi, 77, istahtaa kirjoittajaa vastapäätä. Sitten paistetaan särkeä kuten sanonta kuuluu.

Kun runo on valmis, Kotajärvi saa sen itselleen luettuna, puhtaaksikirjoitettuna ja signeerattuna.

– Ihminen tulee katsotuksi ja saa olla katsottavana, Veera Lehtola luonnehti.

– Puhumme, että tämä on hyväksyvän katsomisen harjoitus.

Ritvan runomuotokuva lähtee liikkeelle näin: ”Silmäsi haluavat jo kurkistaa minun silmiini – mitä sinä näet! Se voisi olla leikki, haaste, rohkeaa naurua, kevyttä, jotain sanatonta.”

Sade alkaa ropista kiihkeämmin.

Vaaskiventie päässä, Loistokarin luontolavalla istuskelee yksinään klovni Rusianna, alias Katja Lehtola, ja soittelee auringonkeltaista ukulelea.

– Olen odottanut, josko joku tulisi paikalle, punanenä huokaili.

– Tarjolla on yhteislaulua. Saa soittaa ja tanssia mukana. Ja jos ei halua itse laulaa eikä soittaa, voi tanssittaa mukana olevia kavereita eli sorminukkeja.

Sirkusohjaaja, sairaalaklovni Katja Lehtola asuu ja viljelee kasvimaata Hietasaaressa.

– Taidetoimintapäivä on tarkoitettu kaikille Hietasaaren ystäville. Halusimme esitellä pienimuotoista paikallista kulttuuria ja mitä kaikkea tähän hienoon paikkaan voisi kehittää.

Asemakaavamuutos osoitti Hietasaaresta paikan huvipuistolle.

Valokuvataiteilija Anni Kinnusen Mustasaari-galleriassa käy kuhina.

– Porukkaa on käynyt koko ajan, hän toteaa.

Vieraskirjasta saattoi laskea lauantain kohdalta yli 20 nimeä.

– Päällimmäiseksi ihmiset kyselevät, missä paikoissa teokset on kuvattu. Syanotypia-tekniikkaa on myös hyvä avata.

Kinnunen työskenteli alkuvuodesta residenssissä Tokiossa ja piti siellä näyttelyn Odd Familiar Youkobo Art Spacessa.

– Residenssissä saa keskittyä ydintekemiseen. Tykkään hirveästi, kun menen uuteen paikkaan ja alan pikkuhiljaa asettautumaan sinne. Tutustun ihmisiin, etsin itselleni sopivat lenkkipaikat. Se on hirveän inspiroivaa, kun tavallaan aloitat kokonaan alusta.

Seuraavaksi Kinnunen lähtee Saksaan, sitten Italiaan ja Ranskaan.

– Olen ollut niin kiinni suomalaisessa luonnossa. Taiteilijana hakee tietenkin uutta suuntaa.

Lisää verkossa
Katso kuvagalleria.
kaleva.fi