Artikkelin lähde Kaleva
Esko AhoOulussa ei ole viisasta leimautua julkisesti snobiksi eikä varsinkaan kerskakuluttajaksi, ellei satu olemaan ökyvarakas it- tai pelimiljonääri, joille sallitaan enemmän Ferrarilla ja Maybachilla ajelua.
Haastateltaviksi suostui vain kaksi massasta erottuvaa henkilöä, joita kutsumme Herra X:ksi ja Rouva Y:ksi.
Rouva Y mainitsee Oulusta vain yhden liikkeen, josta saa kunnollisia vaatteita.
– Muotikuu Torikadun ja Pakkahuoneenkadun kulmassa pyrkii olemaan elegantti liike, mutta varsinaisia merkkifirmoja meillä ei tällä hetkellä ole.
– Lähin Butiken på Landet sijaitsee Korpikylässä Ruotsin puolella Haaparannasta 30 kilometriä pohjoiseen. Sinne kun menee, niin menettää rahansa.
Herra X ei ole erityisen varakas, mutta harrastaa silti muun muassa fine diningia, huippukokkien mahdollisimman hyvistä raaka-aineista valmistamaa ruokaa.
Oulussa ei hänen mukaansa ole enää riittävän tasokkaita ravintoloita sen jälkeen, kun Matala lopetti.
Ruuan perässä Herra X onkin matkustanut puolisonsa ja ystäviensä kanssa illalliselle muun muassa Lontooseen Marcus Wareingin pyörittämään kahden Michelin-tähden ravintolaan.
– Siellä syöminen oli sametinpehmeä, gastronominen taide-kokemus. En tuntenut minkäänlaista syyllisyyttä nautiskelusta, vaan suurta onnea. Elämän tärkeimpiä asioitahan ovat ystävät ja hyvä ruoka.
Oululaiset ovat viime aikoina olleet huolissaan Stockmannin pois lähdöstä, joka tapahtuu viimeistään vuonna 2017.
Arvioimme asuinympäristöämme myös shoppailukokemuksen laadun perusteella. Tavarataloon kiintyminen muistuttaa, että erottautumisen tarve on ihmiselle lajityypillinen ominaisuus.
Stockmannin tulo kaupunkiin vuonna 2001 erotti meidät maakuntien maalaisista, kuten kuopiolaisista tai jyväskyläläisistä. Se hiveli salaa omanarvontuntoa: Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere ja Oulu heti perässä arvokkaalla pistesijalla.
Vähän nyt tuntuu kuin it-buumin ajan doping-näytteet olisi jälkikäteen tutkittu uudestaan ja Oulun juoksu hylätty.
Opimme silti nopeasti sanomaan menevämme ”Stokkan” herkkuun ja pitämään kaksikielisiä kuulutuksia luontevina kaupungissa, jossa ruotsia äidinkielenään puhuvia on vain muutama sata.
Putoaako Oulu shoppailukaupunkien b-luokkaan! Todennäköisintä on, että elämä jatkuu ja kauppa käy.
Emme tule näkemään hyllyillä Hermeksen kalleimpia laukkuja ja Patek Philippe -kelloja. Monet luksustavaroiden valmistajat eivät halua tuotteitaan myytävän tavarataloissa ja ostoskeskuksissa halpatavaroiden rinnalla.
Oulun alueella ei ole koskaan ollut edes tarjolla varsinaista kansainvälisen tason luksusta eikä Nokian lähdön jälkeen sen ostajiakaan, muutamaa miljonääriä lukuun ottamatta.
Pyhäjoen ydinvoimalan rakennustöiden myötä varakkaiden venäläisten ja muiden kansainvälisten vieraiden määrä tullee vähitellen kasvamaan.
Kysyntä synnyttää tarjontaa, mikä tarkoittaa laajempaa tavaroiden hintahaarukkaa. Vaikutus heijastuu heti hotelleihin, ravintoloihin ja muihin palveluihin.
– Alan klassikko on vuosisadan vaihteessa ilmestynyt norjalais-amerikkalaisen Thorstein Webblenin teos
– Nykyaikana kerskakulutuksen käsite on muodostunut ongelmallisemmaksi. Mikä on lopulta välttämätöntä, hyödyllistä tai turhaa? Jotkut tavarat vain ovat kalliita, hienoja ja kauniita.
Gronow kertoo aiheeseen liittyvän anekdootin itänaapurista ajalta ennen nykyistä lamaa:
”Miehet tapaavat jalkakäytävällä. Sinullapa on komea kravatti? Sain satasella, toinen vastaa. Hullu, kadun toiselta puolelta olisit saanut sen viidelläsadalla.”
”Mikä on lopulta välttämätöntä, hyödyllistä tai turhaa? Jotkut tavarat vain ovat kalliita, hienoja ja kauniita.”Jukka Gronowemeritusprofessori
Artikkelin lähde Kaleva